Brasiliassa ja Indonesiassa toteutetut tutkimukset paljastavat karun totuuden vammaisten ihmisten työmarkkina-asemasta. Se on monelta osin huono. Kaikissa kolmessa tutkitussa maassa, kaikissa työntekijäryhmissä ja kaikilla toimialoilla vammaisilla ihmisillä asioiden todetaan olevan työelämässä huonommin kuin vammattomilla.
Heikko tilanne ei ole yllätys, koska myös monissa muissa maissa vammaisten ihmisten työllisyydessä ja toimeentulossa on paljon parannettavaa. Suomessa arviot vammaisten ihmisten työllisyysasteesta vaihtelevat Invalidiliiton mukaan 15 ja 60 prosentin välillä.
– SASK on jo aiemmin kartoittanut vammaisten ihmisten työelämätilannetta Sambiassa. Nyt tuemme siellä kaksivuotisella hankkeella tietoisuuden levittämistä ja muita toimia heidän asemansa parantamiseksi. Seuraavalla ohjelmakaudella joitakin hyväksi osoittautuneita toimintatapoja on tarkoitus hyödyntää läpileikkaavasti useissa hankkeissamme sekä toivottavasti jatkaa työtä näissä kolmessa maassa, joissa on päästy alkuun, kertoo SASKin kansainvälisen toiminnan päällikkö Juha Vauhkonen.
SASK on paitsi pohjustanut tutkimuksilla työtä kussakin maassa myös toiminut kolmen maan toimijoiden välisenä yhdistävänä tekijänä. Nyt tutkijat, liitot ja muut toimijat, kuten vammaisjärjestöt, pääsevät tutustuttuaan vaihtelemaan ajatuksia, hyviä käytäntöjä ja strategioita keskenään.
– Vammaisuusasioiden parissa työskentelevät myös SASKin tärkeimmät yhteistyökumppanit eli toimialakohtaiset ammattiliittojen kattojärjestöt, samoin kuin muutamat kahdenväliset kumppanit. Kun tämä kaikki osaaminen yhdistetään, päästään ongelmiin todella tarttumaan, kuvaa Vauhkonen.
Lainsäädäntö hyvää, toteutus ei
Karkeasti yleistäen lainsäädännön voidaan sanoa olevan kaikissa tutkituissa maissa kohtuullisen hyvällä tolalla. Brasiliassa se oli parhaalla tasolla. Mutta hyvätkään lait eivät auta, jos ei ole halua, tietoa, taitoa tai resursseja noudattaa niitä.
Haasteita, joita vammaiset ihmiset työelämässä kohtaavat, on paljon. Niitä ovat muun muassa syrjinnästä, ammattipätevyyden puutteista ja olemattomasta edunvalvonnasta johtuvat muita matalammat tulot ja muuten huonommat työehdot. Vammaisilla työntekijöillä on muita enemmän määräaikaisia työsuhteita ja toisaalta vähemmän ammatillista koulutusta. Ammatissa eteneminen on hankalaa, eikä ylennyksiä vammaisille ihmisille ole juuri koskaan tarjolla. Heillä on myös pitempiä työttömyysjaksoja, tai syrjintä estää työllistymisen kokonaan. On paljon myös vastentahtoisia siirtoja vuokratyöntekijöiksi alihankkijan palvelukseen.
Eräs tutkimuksessa haastateltu vammainen työntekijä kertoo kokemuksistaan Indonesiassa näin:
– Osallistuin työpaikan hakuun valtion omistamassa yrityksessä ja pääsin läpi monivaiheisessa haussa. Mutta kun työsopimuksen kirjoittamisen aika tuli, minut haluttiinkin siirtää alihankkijan palkkalistoille. Lisäksi työsuhde oli yhtäkkiä muuttunut määräaikaiseksi vakinaisen sijasta. Kieltäydyin sopimuksesta.
Työelämässä tarvitaan kohtuullisia mukautuksia
Keskimäärin vammaisia ihmisiä on kaikissa maailman maissa 10–15 % väestöstä. Sambiassa se vastaa paria miljoonaa henkilöä, Indonesiassa ja Brasiliassa noin 30 miljoonaa kussakin. Työikäisten ja työmarkkinoilla olevien vammaisten ihmisten määristä on olemassa vain arvioita tai epäluotettavia tilastoja.
Vuonna 2006 YK hyväksyi kansainvälisen vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka lukee heidän perusoikeuksiensa joukkoon oikeuden koulutukseen, työhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan.
Sambiassa vammaisia henkilöitä työskentelee jonkin verran julkisessa terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja opetusaloilla. Indonesiassa ainakin teollisuudessa ja kaupan alalla sekä tietotekniikkapalveluissa on tiettävästi jonkin verran vammaisia henkilöitä työssä. Brasiliassa vammaisia henkilöitä työllistävät hallintotehtävät, siivous ja kiinteistöhuolto, teollisuuden vaihetyöt ja kaupan alan varastot. Eniten vammaisia ihmisiä on kuitenkin epävirallisissa töissä esimerkiksi puutarhureina, käsityöläisinä tai katukauppiaina. Tämä koskee kaikkia tutkittuja maita.
Vammaiset ihmiset kokevat yhä monenlaista syrjintää ja törmäävät elämässään esteisiin, joista ainakin osan voisi kohtuullisella vaivannäöllä ja ilman jättimäisiä investointeja poistaa. YK:n sopimus lähtee siitä, että yhteiskunnan tulee mukautua ihmisiin ja heidän erilaisiin tarpeisiinsa eikä päinvastoin.
Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan sellaisten olosuhteiden luomista työpaikalle, jotka mahdollistavat vammaisen henkilön työnteon tai helpottavat sitä.
Mukautukset työympäristössä voivat sisältää esimerkiksi pyörätuoliramppeja, esteettömiä vessoja, automaattiovia, hissejä ja tukikahvoja. Lisäksi voidaan tarvita sähköpöytiä, induktiosilmukoita huonokuuloisten tarpeisiin, sopivia värikontrasteja ja valojen säätöjä. Liikuntaesteisiä helpottavat parkkipaikat lähellä ovia sekä avarat tilat. Työpaikalla auttavat hiljaiset työtilat sekä tauko- ja lepohuoneet. Myös työjärjestelyjä on hyvä tarkastella: esimerkiksi työaikajoustoja, etätyötä ja työtehtävien sopeutusta työkykyyn.
Vammaisten ihmisten työelämätilanteen kartoitus on tärkeä ensimmäinen askel, jotta heidän tilannettaan voidaan alkaa parantaa.
Indonesiassa tutkimuksen teki työelämän tutkimuslaitos Lembaga Informasi Perbuhuruhan Sedane LIPS ja Brasiliassa Instituto Observatório Social IOS yhdessä Departamento Intersindical de Estatística e Estudos Socioeconômicos DIEESEn kanssa.
Vammaisten henkilöiden oikeudet työelämässä on SASKin kärkiteema vuonna 2025. Nostamme esiin työtämme aiheen parissa ja järjestämme koulutuksia. On tärkeää, että jokainen ihminen saisi koulutusta ja mahdollisuuden osallistua työelämään reiluin työehdoin, jos pystyy – oli hänellä vamma tai ei.
Teemavuoden myötä olemme koonneet oman verkkosivun vammaisten ihmisten oikeuksista työelämässä ja siihen liittyvästä työstämme.
