Aurinko paistaa sinisellä tavalla, mutta Hotelli Haagan iso kokoushuone on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Käynnissä on SASKin teemakoulutus, jonka aiheena ovat siirtotyöntekijöiden ihmisoikeudet muun muassa Qatarin jalkapallon vuoden 2022 MM-kisoja varten rakennettavien stadionien työmailla.
Videopuheluyhteys Qatarin Dohaan toimii. Filippiiniläisten rakennustyöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtajan Edgar Garcian kasvot ilmaantuvat valkokankaalle. Lähinnä ammattiliittojen jäsenistä koostuva yleisö höristää korviaan, kun hän alkaa kertoa, millaista siirtotyöntekijöiden oikeuksien ajaminen on Qatarissa.
– Ammattiliitot ovat kiellettyjä, mutta tietyn alan työntekijöiden järjestäytyminen on tiettyyn rajaan asti mahdollista, Garcia aloittaa.
Vuonna 2015 perustettu rakennustyöntekijöiden yhdistys onkin päältä katsoen filippiiniläisyhteisölle urheilutapahtumia järjestävä sekä terveisiin elämäntapoihin ja järkevään rahankäyttöön kouluttava yhdistys. Samalla se tekee sinnikästä valistustyötä työntekijöiden keskuudessa. Siirtolaisina saapuneille kerrotaan leppoisien tapahtumien lomassa heidän oikeuksistaan työelämässä, työturvallisuudesta sekä ratkaisuista ongelmatilanteisiin. Lisäksi koulutetaan vapaaehtoisia neuvonantajiksi lakiasioissa.
– Työ on haastavaa ja teemme sitä päivätyön ohella. Mutta haluamme auttaa tovereitamme. Se on lähellä sydäntämme. Tämän työn arvoa ei voi mitata rahassa.
Videoyhteyttä seuraavan yleisön mielestä pelkkä neuvonta tuntuu hampaattomalta. Rakennusliiton Mika Töttö kysyykin, eikö työntekijöillä ole mitään painostuskeinoja. Voivatko he mennä lakkoon?
Edgar Garcia vastaa, että lakkoilu on Qatarissa laitonta ja johtaa usein työntekijöiden karkotukseen. Yhdistyksen täytyy toimia lakien mukaan tai sen olemassaolo vaarantuu.
Loppu häämöttää Qatarin nykyajan orjuudelle
Reilun kolmen vuoden päässä häämöttävien jalkapallon MM-kisojen lähestyessä Qatar on taipunut siirtotyöntekijöiden asemaa parantaviin uudistuksiin. Kehitys on suurelta osin seurausta kansainvälisten ammattiliittojen ja ihmisoikeusjärjestöjen painostuksesta. Qatar on ollut valmis muutoksiin, koska se ei halua menettää kisoja.
Myös SASK kampanjoi rakennusliitto BWI:n kanssa, joka vaatii parannuksia Qatarin lainsäädännön ongelmiin ja siirtotyöntekijöiden asemaan.
Kampanjointi Qatarin ihmisoikeustilanteen parantamiseksi alkoi heti, kun FIFAn korruptoitunut hallitus vuonna 2010 myönsi kisat upporikkaalle öljymaalle, jossa kaikkien ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Pitkään näytti kuitenkin siltä, että yksinvaltaisessa emiirikunnassa edistystä on mahdotonta saavuttaa.
Lokakuussa 2017 ammattiliittojen kansainvälisen keskusjärjestön ITUCin pääsihteeri Sharan Burrow’lla oli kuitenkin hyvää kerrottavaa.
– Qatarin julkaisemat aloitteet tarkoittavat merkittävien uudistusten alkua. Ne tulevat merkitsemään loppua nykyajan orjuudelle, Burrow julisti.
ITUC arvioi, että aloitteillaan Qatar sitoutui muutoksiin, joiden seurauksena yli 2 miljoonaa Qatarissa työskentelevää siirtotyöntekijää saa mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.
– Tehtävää on paljon. Toivomme, että YK:n työjärjestö ILO edesauttaa uudistusten toteutumista asiantuntemuksellaan, Burrow lisäsi.
Vain paria viikkoa myöhemmin ILO käynnisti Qatarin hallinnon kanssa kolmivuotisen yhteistyöhankkeen työntekijöiden oikeuksien nostamiseksi kansainvälisten normien tasolle. Qatar ratifioi myös keskeiset poliittisiin ja työelämän ihmisoikeuksiin liittyvät YK:n päätökset. Yksi varaus kuitenkin jäi. Qatar ei edelleenkään hyväksy työntekijöiden oikeutta perustaa ja kuulua ammattiliittoon.
Uudistukset Qatarissa eivät ole jääneet julkilausumien tasolle. Vuoden 2017 jälkeen maassa on tehty useita siirtotyöläisten asemaa parantavia muutoksia.
Väliaikainen minimipalkka takaa vähintään 200 dollarin kuukausiansion. Työntekijöiden ja työnantajien välisiä riitoja ratkaistaan aiempaa nopeammin sovittelulautakunnassa, kun ennen oikeuskäsittely saattoi viedä vuosia. Työntekijöille maksamatta jääneiden palkkojen korvaamiseksi on perustettu rahasto.
Myös yli 174 000:n Qatarissa työskentelevän kotiapulaisen tilanne on parantunut. Aiemmin he olivat kokonaan lainsäädännön ulkopuolella, mutta uudella lailla heille on säädetty esimerkiksi oikeus vapaapäivään ja lomaan.
Kafala-järjestelmän osittainen purkaminen on merkittävä edistysaskel. Ennen lakimuutosta siirtotyöntekijät tarvitsivat työnantajansa luvan poistuakseen maasta. Nyt exit-viisumia ei enää tarvita.
Siirtotyöntekijä maksaa edelleen työpaikastaan, ja Kafalan rippeet ovat riesana
Parannuksista huolimatta siirtotyöntekijöiden tilanne on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Yhä edelleen moni Nepalista tai muista Etelä-Aasian maista tuleva työntekijä joutuu maksamaan työpaikastaan välityspalkkion. Palkkiot ovat suuria, siksi monen täytyy myydä omaisuutensa tai ottaa korkeakorkoista lainaa. Kun työntekijä lopulta pääsee Qatariin, työsuhteen ehdot eivät vastaa lupauksia, jos työpaikkaa edes on olemassa.
Minimipalkan taso on erittäin matala. Esimerkiksi Nepalin viranomaiset vaativat vähintään viidenneksen suurempaa palkkaa, ennen kuin auttavat nepalilaisten siirtotyöntekijöiden palkkaamisessa.
Kafala-järjestelmääkään ei purettu kokonaan. Työntekijöillä ei ole oikeutta vaihtaa työpaikkaa, jos edellinen työsopimus on voimassa.
Monet uudistuksista eivät koske kotiapulaisia, joiden työpäivät ovat pitempiä, eikä ylitöistä aina makseta palkkaa. Kotiapulaiset myös tarvitsevat edelleen Kafalan edellyttämän ”sponsorin” eli työnantajan luvan, jos he haluavat matkustaa pois Qatarista.
Lakimuutokset ovat karsineet ongelmia
Tasan viikko SASKin koulutuksen jälkeen videoyhteys Dohaan onnistuu uudelleen. Dohassa kello on neljä iltapäivällä, kuten Helsingissäkin. Rakennusyhtiössä projekti-insinöörinä työskentelevä Edgar Garcia on kuitenkin jo ehtinyt kotiin, sillä ramadanin aikana työpäivät ovat Qatarissa vain kuusituntisia.
Garcia on asunut Qatarissa jo 11 vuotta. Hän on työskennellyt esimerkiksi paikallisen olympiakomitean projektinhallinnan konsulttina jättimäisissä rakennusprojekteissa.
Reilut kaksi vuotta sitten hänet valittiin rakennustyöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtajaksi. Jo ennen valintaa hän toimi aktiivisesti filippiiniläissiirtolaisten yhdistyksissä, esimerkiksi ihmisoikeuskomiteassa. Hän oli myös kirjoittanut takaloginkielisen lakioppaan.
– Kirjassa pyrin kuvitettujen esimerkkien avulla havainnollistamaan lakeja niin, että kaikki ymmärtävät sisällön, Garcia kertoo.
Garcia pitää Qatarin uudistuksia merkittävinä. Ne ovat parantaneet siirtotyöntekijöiden asemaa, vaikka hän rakennustyömailla vieraillessaan kuulee edelleen myös ongelmista.
– Käsittelemme ja rekisteröimme kaikki tietoomme tulevat jäsenten valitukset. Viime vuosina valituksia on tehty vähemmän kuin ennen, eli lakiuudistukset ovat nähdäkseni parantaneet tilannetta. Ne ovat vaikuttaneet myönteisesti rakennustyöntekijöiden hyvinvointiin. Uskon siihen täysin.
Kun työntekijöiden yleisin ongelma ennen uudistuksia oli maksamatta jäänyt palkka, ovat ongelmat nykyään hyvin erityyppisiä.
– Valitukset liittyvät nykyään yleensä tilanteisiin, joissa työntekijät ovat tulleet Qatariin ilman virallisen järjestelmän ulkopuolelta. Kun he saapuvat maahan, täällä ei olekaan työpaikkaa. Tätä tapahtuu erityisesti Nepalista tuleville työntekijöille.
Sovittelulautakunta ratkoo riitoja
Yksi työntekijöiden kannalta hyvä uudistus on riitoja ratkaisemaan perustettu sovittelulautakunta. Garcian mukaan se on lyhentänyt oikeuteen päätyvien riitojen käsittelyaikaa merkittävästi.
– Meillä on jäseniä, jotka ovat voittaneet omat juttunsa sovittelulautakunnassa ja saaneet korvauksia.
Garcian esimerkkinä on tapaus, jossa työntekijät olivat hakeneet palkkojaan konkurssiin menneeltä yritykseltä.
Työntekijän palkka riippuu Qatarissa myös hänen kansallisuudestaan. Nepalilaiset saavat minimipalkkaa. Filippiiniläisille maksetaan hieman enemmän, mutta ei yhtä paljon kuin eurooppalaisille. Perusteluna on, että siirtotyöntekijän kotiinsa lähettämä osuus pienestäkin palkasta on kotimaassa suuri summa.
– Nepalilaisen työntekijänkin on silti elettävä Qatarissa. Jos koko palkka kuluu elinkustannuksiin, työntekijälle ei jää käteen mitään, Garcia arvioi.
Qatarin hallinnon kanssa käydään parhaillaan keskusteluja uuden aiempaa korkeamman ja kaikkia kansallisuuksia koskevan minimipalkan säätämisestä.
Siirtotyöntekijöiden yleinen ongelma on velkaantuminen. Qatarin kotimaata edullisempi korkotaso houkuttaa työntekijöitä ottamaan lainaa.
– Lainoja otetaan esimerkiksi kotimaassa tehtäviä investointeja varten. Jos työntekijä sitten sairastuu ja menettää työpaikkansa ja lainan lyhennykset jäävät maksamatta kahden kuukauden ajalta, hänet voidaan asettaa matkustuskieltoon, Garcia kertoo.
– Tämä on yksi pahimmista ongelmista. Siksi koulutamme jäseniämme raha-asioissa.
Edgar Garcia näkee Qatarin siirtotyöntekijöiden tulevaisuuden valoisana, jos uudistuksista pystytään pitämään kiinni vielä MM-kisojen jälkeenkin. FIFAn stadionhankkeissa työntekijöiden ääni kuuluu jo hiukan paremmin, kun yrityksiin on perustettu yhteistyökomiteoita, joissa mukana on työntekijöitäkin.
– Jos muutkin yritykset omaksuvat tämän mielestäni parhaan tavan toimia, se saattaa säilyä jatkossakin, hän toivoo.
SASKin tuella neuvontaa Qatariin lähteville
- SASK järjestää yhteistyössä nepalilaisten rakennusalan ammattiliittojen kanssa koulutusta Qatariin siirtotyöntekijöiksi aikoville. Koulutusten tavoitteena on kertoa työntekijöiden oikeuksista ja mahdollisista ongelmista jo ennen lähtöä.
- Koulutuksissa siirtotyöntekijät saavat myös tietoa Qatarissa toimivista tukiryhmistä, jotka pystyvät auttamaan työntekijöitä. Projekti on järjestänyt myös lehdistötilaisuuksia, joissa Qatarista palaavat työntekijät ovat kertoneet kokemuksistaan.
- Nepalilaiset ovat yksi suurimmista siirtotyöntekijäryhmistä Persianlahden maissa. Qatarissa heitä on jo yli 400 000.
- Joka päivä yli 1 200 nuorta lähtee Katmandun lentokentältä siirtotyöläisiksi eri puolille maapalloa. Suuri osa heistä on matalasti koulutettuja nuoria Nepalin maaseudulta.
- Siirtotyöntekijöiden rahalähetykset kotimaahan muodostavat jo noin 30% Nepalin kansantuotteesta. Siirtotyö antaa kaikkein köyhimmille perheille mahdollisuuksia nostaa elintasoaan.
Edgar Garcian nimi muutettu turvallisuussyistä.
Teksti: Janne Hulkkonen
Juttu julkaistu Työmaana maailma -lehdessä keväällä 2019.
