Terveysasema löytyy kurvin takaa rinteestä loputtoman tuntuisen taksimatkan päätteeksi. Dakshinkalin kunnassa sijaitseva tienoo on syrjäinen, noin 15 kilometriä lounaaseen Nepalin pääkaupungista Kathmandusta.
Kabita Kandel, 40, on yksi aseman viidestätoista yhteisöterveydenhoitajasta.
– Asun niin lähellä, että minut hälytetään aina ensimmäisenä paikalle. Vaikka keskellä yötä hätätilanteessa, Kandel kertoo.
Paikalla odottavat helteisenä syysaamuna melkein kaikki aseman yhteisöterveydenhoitajat eli terveyssisaret. Nepalin perusterveydenhuolto perustuu vahvasti noin 52 000 vapaaehtoisen naisen työpanokseen. He toimivat linkkinä virallisen terveydenhuollon ja kansalaisten välillä erityisesti syrjäseuduilla, joissa sairaalaverkosto ja lääkäriasemat ovat harvassa.
Heitä kutsutaan myös terveysvapaaehtoisiksi, sillä he tekevät työnsä lähes korvauksetta. Ammattiliitto JHL:n edustajana olen tullut tapaamaan heitä, sillä JHL tukee nepalilaisia ammattiliittoja muun muassa kapasiteetin vahvistamisessa ja neuvottelutaitojen kouluttamisessa.
Tavoitteena on, että vapaaehtoiset tunnustetaan virallisesti työntekijöiksi, joille kuuluu ihmisarvoinen palkka, reilut työehdot ja riittävä koulutus.
Valtion silmissä vapaaehtoisia
Terveysaseman pihassa hoitajat tarjoavat höyryävää maitoteetä. Rakennus on vaatimaton: kaksi huonetta ja pieni katettu terassi sekä nurkan takana perinteinen nepalilainen vessa.
Toisessa huoneessa otetaan vastaan potilaita ja pöydällä näkyy ensiapulääkkeitä, kuten parasetamolia ja nesteytysjuomajauhetta. Täällä jaetaan myös kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotteita lapsille sekä vastaanotetaan paikallisia ensiapuun.
Kabita Kandel kertoo, että hänen ja toisen yhteisöterveydenhoitajan vastuulla on yhteensä 80 kotitaloutta.
– Joskus joudumme kiipeämään rinteitä ylös ja alas tuntikausia päästäksemme ihmisten koteihin jakamaan esimerkiksi rokotuksia.
Yhteisöterveydenhoitajat pitävät kirjaa muun muassa kotitalouksien henkilömääristä, raskaana olevista naisista, lapsista ja heidän rokotuksistaan. Luvut raportoidaan kuukausittain viranomaisille.
Vaikka yhteisöterveydenhoitajat ovat tärkeä osa Nepalin terveydenhuoltojärjestelmää, heitä ei tunnisteta virallisiksi työntekijöiksi. Valtion silmissä he ovat vapaaehtoisia eivätkä siksi saa säännöllistä palkkaa tai eläkettä.
Kandel kertoo, että hänen palkkansa ei riitä elättämään perhettä, vaan se jää puolison ja muun perheen vastuulle. Silti hänen perheensä kannustaa häntä jatkamaan yhteisöterveydenhoitajana.
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan SASKin jäsenjärjestön JHL:n Motiivi-verkkolehdessä. Kirjoittaja on JHL:n kansainvälisten asioiden asiantuntija.
Teksti: Susanna Haapalainen
Kuvat: Rupak Maharjan
