Tänä vuonna noin 5 500 thaimaalaista poimi Ruotsin metsissä mustikoita ja muita marjoja vuokratyöntekijöinä. Heille maksettiin vähintään 18 495 kruunua eli 2 130 euroa kuukaudessa riippumatta heidän keräämiensä marjojen määrästä. Takuupalkan lisäksi heillä oli oikeus tuloa vastaavaan kesälomakorvaukseen.
Poimijoille maksettiin mustikkalitrasta keskimäärin 14 kruunua eli noin 1,60 euroa. Sen mukaan laskien marjanpoimijan piti poimia yli 1 320 litraa mustikoita kuukaudessa, jotta hän ylsi takuupalkan ylittävään tuloon. Luvut ovat peräisin ruotsalaisen kansalaisjärjestön Swedwatchin tuoreesta raportista.
Takuupalkka sisältyy ammattiliitto Kommunalin ja thaimaalaisten vuokratyövoimaa välittävien yritysten väliseen sopimukseen. Palkan maksoivat Ruotsissa toimivat marjanpoimintayritykset, jotka palkkasivat thai-yritysten välittämät poimijat.
Vuokratyönä marjoja poimineiden thaimaalaisten tuloista raportissa ei ole varmaa tietoa. Ollessaan vielä Ruotsissa thaimaalaiset eivät kertoneet olevansa tyytymättömiä, mutta kotimaahan palattuaan moni kertoi tulojensa jääneen selvästi odotuksia heikommiksi.
Kommunalin ja thaimaalaisten yritysten välinen sopimus merkitsee sitä, että kahden kuukauden työstä pelkän takuupalkan ansaitsevien nettotulo on jäänyt ankarasta raatamisesta huolimatta todella pieneksi. Poimijat ovat itse maksaneet bruttotulostaan lentolippunsa sekä asumis-, ruoka- ja kuljetuskulunsa Ruotsissa.
Takuupalkkajärjestelmän etu poimijoille on se, että heikosta sadosta ja muista syistä johtuvat riskit on jaettu poimijoiden ja marjanpoimintayritysten kesken. Se merkitsee poimijoille todellista turvaa, sillä he eivät voi jäädä parin kuukauden pituisesta poimintamatkastaan tappiolle. Useimmat ovat rahoittaneet matkansa korkeakorkoisilla lainoilla, minkä vuoksi takavuosina moni ajautui poimintamatkansa seurauksena taloudelliseen ahdinkoon.
Tuhannet takuupalkkajärjestelmän ulkopuolella
Vuokratyönä metsämarjoja poimineiden ohella Ruotsin metsissä uurasti myös tuhansia muita ulkomailta tulleita. Heitä kutsutaan raportissa ”vapaiksi”, koska he eivät olleet kenenkään palveluksessa.
Tänä vuonna kielteinen kohu syntyi satojen bulgarialaisten kohtalosta. He ajautuivat vaikeuksiin tultuaan Ruotsiin vähin käteisvaroin ja jo ennen marjojen kypsymistä. He joutuivat palaamaan kotiin ennenaikaisesti Bulgarian viranomaisten järjestämillä linja-autoilla ja velkaantuneina.
Bulgarialaisten matkan taustalla oli vastuuttomia yrittäjiä, jotka koettivat hyödyntää sitä, että EU:n ulkopuolelta tulevien poimijoiden saapumisen ehtoja kiristettiin edellisinä vuosina paljastuneiden epäkohtien välttämiseksi.
Uusien ehtojen mukaan thaimaalaisia vuokrapoimijoita hyödyntäneiden yritysten oli tehtävä pankkitalletus, jota tarvittaessa olisi käytetty poimijoiden palkkojen maksamiseen. Lisäksi thaimaalaisilla vuokratyöyrityksillä oli oltava toimipiste Ruotsissa.
Swedwatchin raportin mukaan vuokratyöjärjestelmän ulkopuolella ”vapaina” poimijoina toimineiden määrästä ei ole luotettavia arvioita. Heitä saattoi olla jopa 10 000, raportissa esitetään. Bulgarian ohella ”vapaita” poimijoita tuli ainakin Baltian maista, Puolasta, Ukrainasta ja Thaimaasta. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset saapuivat Ruotsiin poimimaan turistiviisumilla.
Vuokratyöpoimijoilla oli viranomaisten myöntämä tilapäinen työlupa marjanpoimintaa varten. Lupia myönnettiin yli 5 700, mutta pieni osa luvan saaneista ei sitä käyttänyt. Yli 80 prosenttia luvista perustui viiden suurimman marjanpoimintayrityksen ilmoittamaan tarpeeseen. Ammattiliitto Kommunalilla oli oikeus antaa lausunto työlupa-anomuksista. Ennen luvan myöntämistä siirtolaisviraston oli määrä tarkastaa yritysten palkkojen maksamista varten tekemät pankkitalletukset sekä tulijoille tarkoitettujen asuntojen ja ajoneuvojen kunto.
Marjoja ostaville tukkureille isompi vastuu
Raportin lopussa esitetään suosituksia, jotka toteuttamalla ulkomaiset marjanpoimijat eivät joutuisi enää tulevina vuosina epäinhimillisiin tilanteisiin poimintamatkoillaan Ruotsiin. Marjatukkureiden tulee kantaa tähänastista suurempi vastuu siitä, että poimijoiden työehdot ja työolosuhteet ovat sopusoinnussa työelämän kansainvälisten pelisääntöjen kanssa, raportissa suositellaan.
Marjojen alkuperän tulee olla jäljitettävissä, mikä vaatii väliportaan ostajien rekisteröintiä ja sertifiointijärjestelmän luomista alalle. Marjatukkureiden toiminnan tulee olla läpinäkyvää niin, että kukin tukkuri julkistaa vuosittain ostamiensa marjojen määrän.
Marjanpoimintayritysten tulee palkata aasialaiset poimijat suoraan eikä vuokratyötä välittävien yritysten kautta. Siihen suuntaan loisi painetta ulkomaisten vuokratyöyritysten poimijoita koskevan verovapauden lopettaminen. Jotta verovapauden lopettaminen ei johtaisi ”vapaiden” poimijoiden suosimiseen marjamarkkinoilla, marjatukkureiden olisi vahvistettava organisoidun ”vapaan” poiminnan valvontaa.
Siirtolaisviraston on yhdessä Kommunalin, marjanpoimintayritysten ja marjatukkureiden kanssa luotava hyvissä ajoin ennen seuraavaa poimintakautta yhteinen käsitys siitä, kuinka paljon ulkomaisia poimijoita tarvitaan. Tänä vuonna kokonaisnäkemyksen puute johti liian monen luvan myöntämiseen jopa alan erään yrityksen edustajan arvion mukaan.
Raportissa vaaditaan viranomaisia tehostamaan poimijoiden asumis- ja työolosuhteiden valvontaa. Lisäksi raportissa ehdotetaan, että ulkomaisten poimijoiden ulottuville tulee järjestää oikeusapua, johon he voivat turvautua joutuessaan oikeudellisiin kiistoihin.
Teksti: Juhani Artto
