Tulirenkaan päällä sijaitsee maa, jossa ay-toimijat rakentavat demokratian perustuksia
Julkaistu/päivitetty:
Käy välittömästi selväksi, että olemme tulleet maahan, jonka historia ja nykypäivä vaativat taustatyötä avautuakseen. Espanjankieliset nimet, englanninkielinen asiointikulttuuri ja vauras liike-elämän keskus, jonka taustalla häämöttävät hökkelikylät – Filippiinit ei avaudu yhdeltä istumalta.
Kerätään ensin hieman taustoja. Filippiineillä asuu 117 miljoonaa ihmistä. Työikäisiä on 44 miljoonaa, ja epävirallinen talous on suurta. Jopa 40 prosenttia yli 15-vuotiaista ovat elinikäisiä maastamuuttajia, joiden lähettämät rahat muodostavat merkittävän osan maan bruttokansantulosta. Maa on ratifioinut useita kansainvälisiä sopimuksia, mutta todellisuus on hyvin erilainen kuin suuret puheet – esimerkiksi perustuslaissa olevaa järjestäytymisoikeutta rikotaan jatkuvasti.
Vuodesta 2016 eteenpäin 68 ay-johtajaa on tapettu, eikä yhtäkään tapausta ole ratkaistu. Vallalla on rankaisemattomuuden kulttuuri: poliisi ei tutki, eikä syyttäjä syytä. Niin sanottu punaliputtaminen (red-tagging) on yleistä. Termillä tarkoitetaan viranomaisten harjoittamia mustia listoja, painostusta, mielivaltaisia pidätyksiä ja väkivaltaisia hyökkäyksiä ammattiyhdistysliikkeen toimijoita ja liittojen jäseniä kohtaan. Heinäkuussa 2020 voimaan tullut terrorismin vastainen laki antaa poliisille ja armeijalle entistä laajemmat valtuudet hyökätä työntekijöiden ja ammattiyhdistysaktivistien kimppuun.
Filippiinit on keskitulon maa, mutta eriarvoisuus ja tuloerot ovat silmiinpistäviä. Presidentti Bongbong Marcos on entisen diktaattorin Ferdinand Marcosin poika. Maassa ei ole kunnollisia peruspalveluita: sairaanhoitoa tai kouluja. Korruptio rehottaa, ja koko maata pyörittää alle sata valtasukua. Myös parlamentin edustajat ovat usein kytköksissä poliittisiin dynastioihin.
– Filippiinien kansaa on ryöstetty jo vuosikymmenten ajan. Käytännössä jokaisen varakkaan suvun taustalla on jonkinlainen rikos, ammattiliittojen keskusjärjestön Sentron pääsihteeri Josua Mata tiivistää tapaamisessamme.
Paikallinen ay-liike rakentaa pohjaa todelliselle demokratialle
Filippiineillä työttömyys on rakenteellista, ja työpaikkoja on liian vähän. Minimipalkka on alempi kuin köyhyysraja. Varsinkaan köyhällä ei ole varaa olla tekemättä töitä, mitä tahansa hanttihommia.
Oman haasteensa luo myös maata vaivannut ay-liikkeen hajanaisuus.
– Maassa on vain yrityskohtaisia työehtosopimuksia, mikä on johtanut siihen, että ammattiliitot joutuvat kilpailemaan yrityksistä keskenään. Toinen haaste on yritysten rakenne: 90 prosenttia yrityksistä on alle 100 henkilön työnantajia, ja niiden järjestäytyessä yrityksen on helppo siirtää toimintansa muualle. Pohjalla on kuitenkin ymmärtämättömyys demokratian toiminnasta ja pysyvistä instituutioista – avainhenkilöt niin ammattiliitoissa kuin puolueissakin saattavat lähteä pienestäkin erimielisyydestä, Mata selittää.
Hajanaisuudesta kertoo myös puu- ja rakennusalan globaalin sihteeristön BWI:n asiantuntija Marlon Quesada, jonka mukaan pelkästään yrityskohtaiseen sopimiseen perustuva työmarkkinajärjestelmä ei yhdistä työntekijöitä. Matan mukaan tässä ay-liikkeen on katsottava peiliin.
– Emme ole onnistuneet välittämään kansalle todellisen demokratian, kansanvallan, hyötyjä, hän toteaa.
Työ on kuitenkin käynnissä, ja vaikka huoli avainhenkilöiden ikääntymisestä ja työn jatkuvuudesta on todellinen, liikkeessä on mukana myös uusia ja uhrauksia pelkäämättömiä nuoria aktiiveja.
– Työni jäsenhankinnan parissa on merkityksellistä. Jäsenet saattavat soittaa minulle jopa öisin kertoakseen ongelmista. Filippiineillä ay-kokoukset osuvat usein perhepäivä-sunnuntaille, joten kyse on koko perheen saamisesta mukaan, metallialan valtakunnallisen toimialaliiton PMA:n Mary Grace Santos kertoo innostuneena.
PMA:n 14 000 jäsentä työskentelevät auto-, sähkö-, rauta- ja kemianteollisuudessa sekä laivainrakennus- ja elektroniikka-alalla. Santos näkee omaa perhettään kahden viikon välein, sillä puoliso ja nelivuotias tytär asuvat toisella paikkakunnalla.
Miten luoda jaettuja unelmia eriarvoisessa yhteiskunnassa?
Myöhemmin tapaamamme oppositiosenaattori Risa Hontiveros on Matan kanssa samoilla linjoilla. Tärkeintä olisi yhteisten ratkaisujen etsiminen koko kansalle, ei vain harvoille. Kyse on paitsi keskustelukulttuurista, myös yhteisten tavoitteiden luomisesta. Tämä olisi erityisen tärkeää nyt, kun työmarkkinat ovat tekoälyn ja vihreän siirtymän murroksessa.
– Olemme unohtaneet, miten keskustella ja miten sopia olevamme eri mieltä ilman että se johtaa välirikkoon. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on vaikeaa rakentaa luottamusta, tulevaisuuden näköaloja ja jaettuja haaveita, hän toteaa.
Hontiveros kuuluu Akbayan-puolueeseen, joka hänen sanojensa mukaan yrittää olla poliittinen puolue yhteiskunnassa, jossa todellista puoluejärjestelmää ei ole.
Jaetuista tavoitteista puhuu myös keskusjärjestö Sentron nuori kampanjatyöntekijä Benjamin Alvero, jonka mukaan ilmastomuutoksen tulisi olla yksi ay-liikkeen keskeisimpiä kysymyksiä.
– Meidän tulisi luoda keskustelua vihreistä työpaikoista ja vihreästä taloudesta. Tämä vaatisi tahon, joka sitä politiikassa ajaisi, Alvero sanoo.
Filippiinit sijaitsee kirjaimellisesti Tyynenmeren tulirenkaan päällä. Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutaan maailman herkintä tulivuorten ketjua, eli aluetta, jossa esiintyy voimakasta tuliperäistä toimintaa. Vyöhykkeellä tapahtuu 90 prosenttia maailman maanjäristyksistä ja siellä sijaitsee 75 prosenttia maailman aktiivisista ja nukkuvista tulivuorista. Tulirengas on 40 000 kilometriä pitkä ja satoja kilometrejä leveä. Kun tulirenkaan alueella tapahtuu purkaus, se voi vaikuttaa koko maailmaan.
Tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja sään ääri-ilmiöistä onkin lisääntynyt. Saarivaltiona Filippiinit on aktiivinen ilmastoneuvotteluissa, ja varautuminen sään ääri-ilmiöihin on yksityissektorin avulla kehittynyt.
Tavoitteena yhteiskunnallisten rakenteiden muutos
Kysymys kuuluu, miten rakentaa globaaleja ratkaisuja vaativaa ilmastopolitiikkaa yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus on niin räikeää ja monet perusoikeudetkaan eivät toteudu.
SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen muistuttaa ristiriidasta kansainvälisten sopimusten ja todellisuuden välillä: kansainvälisen työjärjestön ILOn työelämän perusoikeudet on Filippiineillä ratifioitu ja maan bruttokansantuote on jo kohtuullinen, mutta oikeudet eivät toteudu käytännössä. Ronkainen näkee tulevaisuudessa kuitenkin mahdollisuuksia.
– Kun suomalainen ay-liike tukee paikallisen ay-liikkeen yhtenäisyyttä, sillä tuetaan tosiasiallisesti mahdollisuuksia laajempaan yhteiskunnallisteen kehitykseen. Filippiinien kansalaisyhteiskunnan toimijat eivät niinkään tarvitse perinteistä kehitysyhteistyöapua, vaan apua poliittiseen vaikuttamiseen rakenteiden muuttamiseksi, hän toteaa.
SASKin ja PMA:n yhteinen päämäärä on jäsenmäärän kasvattaminen ja uuden sukupolven ammattiyhdistysjohtajien kasvattaminen.
Myös Ammattiliitto Pro tukee toimialaliitto PMA:n työtä Filippiineillä SASKin kautta. SASK tukee työelämän perusoikeuksien toteutumista ympäri maailmaa. Suomi ratifioi ILOn yleissopimukset oikeudesta kuulua liittoon ja neuvotella kollektiivisesti jo 1950-luvulla. Nämä yleissopimukset ovat olleet olennaisia itsenäisen Suomen rakentamisessa yhdenvertaiseksi yhteiskunnaksi.
Joskus talo on enemmän kuin vain talo
Koska paikallinen ay-liike on hajanainen, yhteen kokoontuminen on tärkeää. Ja etenkin paikat, joihin kokoonnutaan – ne symboloivat kasvua, jatkuvuutta ja eteenpäin katsomista. PMA aloitti loppuvuonna Suur-Manilan alueella niin sanotun työläisten talon (Workers’ House) rakentamisen, jonka peruskiven muuraukseen pääsimme mukaan.
PMA:n pääsihteeri Reynaldo C. Rasingin mukaanrakennusonvahvemman palkansaajaliikkeen pohja, ja se tulee auttamaan jokaista apua tarvitsevaa työntekijää. Tontti on ostettu lokakuussa 2021, ja peräti 68 prosenttia jäsenistä on lahjoittanut varoja talohankkeeseen.
PMA:n autoteollisuudessa työskentelevät jäsenliitot toimivat esimerkiksi japanilaisomisteisissa autotehtaissa, kuten Toyotan ja Mitsubishin tehtailla. Tehtailla valmistetaan vaihdelaatikoita ja johdinsarjoja vientiin. Kullakin henkilöstöryhmällä on yrityksissä omat liittonsa, joissa valtaosa jäsenistä on miehiä.
Moni liitto on onnistunut neuvottelemaan jäsenilleen vaikuttavan listan etuja – esimerkiksi Toyota Motorin tehtaan työehtosopimuksessa äitiysloma on saatu pidennettyä kuukaudesta 105 päivään. Jotkut liitot tarjoavat jäsenilleen myös korottomia lainoja, ja joissain oli perustettu osuuskuntia, joiden kautta työntekijät voivat hankkia ruokaa tai muita tarvikkeita.
On lähdettävä kauas…
… jotta voi nähdä lähelle. Filippiineillä ammattiliittoihin kuuluu noin viisi prosenttia työntekijöistä. Pysähdytään tämän luvun äärelle – viisi. Suomessa luku on kymmenkertainen. Kotimaiset työmarkkinamme ovat – vaikkakin tällä hetkellä historiallisessa murroksessa – olleet vakaat ja ovat tuottaneet niin hyvinvointia kuin talouskasvua, joka hyödyttää koko väestöä, ei vain harvoja ja valittuja.
Kuten sanottu, kun tulirenkaan alueella tapahtuu purkaus, se voi vaikuttaa koko maailmaan. Kun Filippiineillä muurataan ensimmäisen työläisten talon peruskivi, voivat sen vaikutukset yltää sukupolvien päähän.
8+1 asiaa, jota et tiennyt filippiiniläisestä työelämästä
- Maan työvoima on 44 miljoonaa, joista vain noin 300 000 kuuluu ammattiliittoihin. Vuonna 2021 työehtosopimukset edustivat vain 0,6 prosenttia maan työntekijöistä.
- Keskimääräinen minimipalkka (205 euroa) on alhaisempi kuin virallinen köyhyysraja.
- Erityinen haaste ovat ulkoistetut vuokratyöntekijät, joiden ei ole sallittua liittyä liittoon. Yritykset suunnittelevat jatkuvasti uusia tapoja ulkoistaa töitä.
- Työperäinen maastamuutto on erittäin yleistä. Filippiineiltä lähdetään esimerkiksi rakennusalalle Lähi-Itään, sairaanhoitajiksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin sekä kotiapulaisiksi muualle Aasiaan.
- Sosiaalinen suojelu toteutuu heikosti: vain yksi viidestä eläkeikäisestä saa eläkettä ja vain yksi kymmenestä äidistä äitiysavustusta.
- Epävirallinen talous on laajalle levinnyttä. Epävirallisen talouden työntekijät näkyvät itsenäisinä ammatinharjoittajina ja pientuottajina. Heille on usein porsaanreikiä työlainsäädännössä, kuten vähimmäispalkassa, työsopimusehdoissa ja sosiaaliturvajärjestelmissä.
- Ihmisarvoiset työolot eivät toteudu monella filippiiniläisellä työpaikalla: palkattomat ylityöt, lyhennetyt tauot, laittomat tiivistetyt työviikot, vapaapäivien epääminen, riittämättömät ja palkattomat vapaat sekä huonot työturvallisuus- ja työterveystoimenpiteet ovat asioita, joihin liitot pyrkivät puuttumaan.
- Ammattiliitot ja työntekijät eivät osallistu mielekkäällä tavalla yhteiskunnalliseen ja lainsäädäntöön vaikuttamiseen, koska maan johtoa ei uskalleta vastustaa ja yritykset ovat organisoituneet ammattiyhdistysvastaisissa toimissaan poliitikkojen kanssa.
- Ammattiyhdistyskenttä on hajallaan: ammattiliittojen keskusjärjestöjä on 14. Yksityisen sektorin toimialakohtaisia liittoja on noin 140 ja yritystason ammattiliittoja 18 000. Julkisen sektorin liittoja on vajaa 2 000. Työntekijäjärjestöjä on 90 000. Työnantajakeskusjärjestöjä on yksi.
Salla Matilainen
Artikkeli on julkaistu ensin Ammattiliitto Pron verkkosivuilla 17. tammikuuta.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron viestintäpäällikkö, joka vaikuttui Filippiineillä erityisesti paikallisten kollegojensa omistautuneisuudesta demokratian rakentamiseen ja rakkaudesta karaokeen.