Rainbow Committee, Sateenkaari-komitea. Näin nimesi filippiiniläisen Coca Cola -tehtaan ammattiliiton aktiivi LGBTQ+ -työryhmänsä.
Filippiinien liittojen keskusjärjestön SENTRO:n pääsihteerin, Josua Matan, sähköposti päättyy surulliseen hymiöön. Paikallisten liittojen aktiivit olivat naisten oikeuksia ajavan SENTRO:n komitean avulla ryhtyneet perustamaan komiteaa, jonka tavoitteena on ollut selvittää työpaikoilla ongelmia, jotka liittyvät seksuaalivähemmistöjen töissä kokemaan häirintään tai syrjintään.
— Emme valitettavasti pysty vielä auttamaan seksuaalivähemmistöjä, Mata kirjoittaa.
Keskusjärjestönä SENTRO ei voinut ottaa komiteoita siipiensä suojiin, mutta se pyrkii silti tukemaan näiden aloitteita.
— Vielä on liian aikaista sanoa, miten hyvin onnistumme tukemaan tätä pyrkimystä.
Filippiineillä seksuaalivähemmistöjen asema on vaikea siitä huolimatta, että homoseksuaalisuus ei maan lakien mukaan ole rikos. Heitä ei kuitenkaan hyväksytä tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä, mikä heijastuu myös työelämään, ja ay-liikkeen vaikutusvaltaan epäkohtiin puuttumisessa
Tottumiskysymyksenä tasa-arvo
Matan mukaan Sentrolla on kuitenkin hyvät toimintasuunnitelmat, jotka pyrkivät lisäämään tietoisuutta sukupuoliherkistä kysymyksistä työelämässä. Sen puitteissa SENTRO on ennen pandemia-aikaa järjestänyt gender awareness -koulutuksia jo pitkään.
Niiden osallistujien ymmärrys paitsi tasa-arvosta myös sukupuolten moninaisuudesta on lisääntynyt. Koulutusten kylvämä siemen on kuitenkin itänyt hitaasti, ja keski-ikäinen Mata on itse siitä osoitus.
— Osallistuin ensimmäiseen koulutukseen yli pari vuosikymmentä sitten nuorena ay-aktivistina. Se oli katastrofi!, hän kuvailee.
Mata tunnustaa olleensa macho, kuten niin monet hänen ikäluokkansa miespuoliset ay-aktiivit Filippiineillä. Koulutuksessa naispuoliset osallistujat julistivat heti aluksi, että syyllisiä kaikkeen sortoon ovat miehet. Loppuaika kului siihen, että Mata ja muut miehet pyrkivät machoilevilla argumenteillaan nujertamaan väitteen. Mata ymmärsi oman hölmöytensä vasta paljon myöhemmin.
— Loppujen lopuksi kukaan ei voi olla tasa-arvoon uskova sosialisti olematta feministi.
Sukupuolten moninaisuus ilmaantunut ay-kieleen
Sukupuolivähemmistöjen ongelmat ovat usein karulla tolalla niissä maissa, joissa SASK vaikuttaa. Ammattiliittojen toiminnassa niiden parantaminen hautautuu vielä toistaiseksi muiden parantamista vaativien työelämän peruskysymysten alle.
SASKin tavoitteet työssä tasa-arvon puolesta ja kaikkea syrjintää vastaan sisältävät kuitenkin aina vaatimuksen, että ketään ei saa syrjiä myöskään seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tämä todetaan jo kansainvälisen työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeuksissa, jotka ohjaavat SASKin toimintaa.
Kun SASKin muun muassa tasa-arvoasioista vastaavalta kansainvälisen toiminnan suunnittelijalta Tarja Valtoselta kysyy, mitä suunnitelmia järjestöllä on gender-puolella, hän on heti innostunut. Uudessa nelivuotissuunnitelmassa entisen female and male workers’ rights -muotoilun tilalla on nyt rights of workers of all genders. Oikeudet kaikille työntekijöille.
— Se ei vielä kerro mitään siitä, miten paljon oikeasti pystymme asiaan tarttumaan, saati tuloksia mittaamaan. Mutta periaatteellinen lausumakin on jo jotain, Valtonen sanoo.
SASK myös tukee mahdollisuuksien mukaan ammattiliittojen kansainvälisten kattojärjestöjen LGBTQ+ -työtä, siis eri toimialojen yhteistä kampanjointia ja tiedotusta, jossa valtaosa kattojärjestöistä on mukana.
Sopimus kieltää häirinnän töissä
Merkittävä väline seksuaalivähemmistöjenkin tilanteen parantamiseksi maailmalla on ILO:n väkivallasta ja häirinnästä vapaaseen työympäristöön tähtäävä C190-sopimus. Se edellyttää työpaikoilla työsopimuksiin sekä ammattiliittojen omaa toimintaa ohjaaviin sopimuksiin kirjattaviksi väkivallan ja häirinnän vastaisia pykäliä sekä toimivat valitusmekanismit avun hakemiseksi ongelmatilanteissa. Samankaltaiset pykälät on sopimuksen mukaan sisällyttävä myös monikansallisten yritysten kanssa solmittaviin puitesopimuksiin.
— Tulevien vuosien hanketyön suunnittelua siis tehdään entistä vahvemmin tasa-arvolinssit päässä, Valtonen selittää.
Tässä avuksi ovat SASKin hankekumppaneiden ehdottamat käytännön toimenpiteet, kuten juuri C190-sopimuksen sisältämistä aiheista kampanjoiminen, kouluttaminen ja sitä kautta tietoisuuden levittäminen.
Näiden toivotaan vauhdittavan sopimuksen ratifiointia eli hyväksymistä ja saattamista voimaan eri maissa. Toistaiseksi edistyksellisin tässä on ollut Namibia, joka ratifioi C190:n joulukuussa 2020.
— SASKin nykyisillä ja entisillä kumppaneilla, etenkin metalli- ja sen rinnakkaisalojen ammattiliitto MANWU:lla, on ollut iso ja näkyvä rooli kampanjassa, Valtonen kehuu.
Tervetuloa tasa-arvoverkostoon
Filippiiniläisten Sateenkaari-komiteat ovat siis vielä hauraita, mutta Suomessa ay-liikekin voi ottaa kantaa rohkeasti. Monet liitot ovat jo vuosia olleet näkyvästi mukana Pride-tapahtumissa.
Kärjessä Suomessakin on silti tasa-arvo laajasti. Tarja Valtosen alkuun saattelema, suomalaisliittojen ihmisistä koostuva ja tasa-arvoasioihin keskittyvä vapaamuotoinen verkosto vaihtaa tietoa ja kokemuksia niin meillä kuin maailmallakin.
— Niitä tulevat olemaan esimerkiksi C190-prosessien eteneminen ja eri maailmankolkkien erilaiset tavat yrittää edistää ratifiointeja, lakimuutoksia ja tiedotusta.
Mitä suomalaiset ammattiliittojen jäsenet sitten voivat tehdä tasa-arvon eteen vaikka eri puolilla Suomea järjestettävien Pride-viikkojen hengessä?
— Seurata kampanjoita ja osallistua niihin, osallistua koulutuksiin, jakaa nettisivujen ym. sisältöjä, lahjoittaa rahaa, levittää tietoa omissa verkostoissaan… Sitä perushommaa siis.
— Tasa-arvoverkostoon toivotetaan myös lisää väkeä tervetulleeksi, se käy helposti ilmoittamalla minulle yhteystietonsa.
Kiinnostuneille siis tiedoksi: tarja.valtonen@sask.fi.
Evästykseksi vielä se, että verkoston toiminta poikkeaa esimerkiksi lähettilästoiminnasta siinä, että paljolti liittojen työntekijöistä koostuvan ryhmän tapaamiset järjestetään virka-aikaan.
Teksti: Sini Saaritsa
