YK:n ihmisoikeusjulistuksessa sanotaan, että jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin oikeuksiensa puolustamiseksi. Myös YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestö ILOn määrittelemät työelämän perusoikeudet sisältävät oikeuden järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia.
Ammattiliitot ovatkin paras tapa varmistaa, että työntekijöiden oikeudet toteutuvat. Monesti työntekijä on yksin liian voimaton vaatimaan parannuksia esimerkiksi työturvallisuuteen tai palkkoihin.
Vain pieni osa vaatetusalan työntekijöistä on järjestäytyneitä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että työnantajat voivat estää työntekijöiden järjestäytymistä monin eri tavoin. Yksi keino on muodostaa ammattiliitto, niin kutsuttu keltainen liitto, joka ajaakin työnantajan etua.
Toinen syy voi olla tietouden puute omista oikeuksistaan. Esimerkiksi Myanmar on tähän saakka ollut maa, johon vaatebrändit ovat perustaneet tehtaita halvan työvoiman perässä. Myanmarissa piti pitkään valtaa sotilasjuntta, eikä työntekijäväestöllä ole ollut tietoutta omista oikeuksistaan. SASKin kumppanien tehtävä globaalissa etelässä onkin saada työntekijät tietoisiksi omista oikeuksistaan sekä järjestäytymään ammatillisesti. Tätä varten järjestetään esimerkiksi koulutuksia.
Kun tehdas menee kiinni, kärsii työntekijä
Koronaviruspandemia on saanut kansainväliset vaatebrändit vähentämään tai jopa perumaan tilauksiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että niille vaatteita tuottavat tehtaat ovat joutuneet vähentämään toimintaansa tai laittamaan ovet lopullisesti säppiin. Niinpä tehtaat ovatkin joutuneet lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitä ilman palkkaa tai irtisanomiskorvauksia. Koska työntekijöiden palkat ovat olleet jo entuudestaan matalia, ei heillä ole ollut mahdollisuutta säästää pahan päivän varalle.
Iso osa muotimerkeistä ei omista omia tehtaitaan, vaan tekee sopimuksia tehtaiden kanssa maissa, joissa työvoima on halpaa. Tuotemerkit sanelevat hinnat, ja pakottavat usein tehtaat tarjoamaan enemmän vähemmällä. Ne myös voivat vaihtaa tuotantopaikkoja mieltymyksensä mukaan. Tehtaiden omistajat kertovat, että vaatteita tuotetaan hyvin vähäisillä marginaaleilla, ja harvoilla on varaa maksaa työntekijöille parempia palkkoja saati taata irtisanomiskorvauksia.
Moni tuottajamaa on luottanut siihen, että esimerkiksi vaatetehtaat toimivat tulonlähteenä eivätkä siten ole kehittäneet omia sosiaaliturvajärjestelmiään. Vaateteollisuuden työntekijöiden oloja parantamaan pyrkivän Clean Clothesin Campaignin mukaan myös kansainväliset vaatebrändit ovat lobanneet tuottajamaita pitämään palkat matalina.
Rana Plaza opettaa
Rana Plazan tehdas romahti 24. huhtikuuta 2013 Savarin alueella Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Rakennuksen romahdus oli yksi maailman tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista.
Myöhempien selvitysten mukaan tehdasrakennuksen romahtamisen syynä oli se, ettei rakennusta ollut tarkoitettu teollisuuskäyttöön. Sähköntuotantoon tarkoitettujen generaattorien jatkuva tärinä aiheutti halkeamia rakennuksen kantaviin rakenteisiin. Dhakassa on usein sähkökatkoja, joten Rana Plazassa oli varauduttu niihin omilla generaattoreilla, jotka oli asennettu laittomasti rakennuksen yläkerroksiin. Tehtaan työntekijät havaitsivat halkeamat ja kertoivat niistä tehtaan johdolle, mutta johto ei piitannut talon rapistumista enteilevistä merkeistä, vaan pakotti työntekijät takaisin töihin.
— Jos työntekijöillä olisi ollut enemmän ääntä, he olisivat voineet vastustaa työnantajia, jotka käskivät heidän tehdä töitä siinä tuomitussa rakennuksessa, jossa nähtiin jo halkeamia, sanoi ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin edustaja Rana Plazan tapauksen jälkeen.
Muun muassa Clean Clothes Campaignin syyskuussa 2020 tekemän raportin mukaan vaatebrändit voisivat vaatia tehtaita raportoimaan siitä, miten työntekijät ovat järjestäytyneet ja solmivat työehtosopimuksia. Se lähettäisi vaatetehtaille selvän viestin siitä, että brändit tukevat ammatillista järjestäytymistä.
Raportissa kysyttiin brändeiltä, raportoivatko ne tietoa alihankkijoidensa ammatillisesta järjestäytymisestä tai työehtosopimuksista mihinkään julkisesti. 98 yritystä ei ilmoittanut tietoja lainkaan. Raporttia varten pyydettiin tietoja 108 vaateyritykseltä ja jälleenmyyjältä. Raporttia varten haastatelluista 259 työntekijästä yli puolet sanoi, ettei tiennyt, oliko työpaikalla työehtosopimusta tai että työehtosopimusta ei ollut.
Tällä viikolla 19.–25.4. vietetään vaatevallankumousviikkoa Rana Plazan tehtaan romahduksen muistoksi. Puhtaat vaatteet -verkosto järjestää tänään 21.4. webinaarin vaateteollisuudesta ja Rana Plazasta. SASK on osa Puhtaat vaatteet -verkostoa.
