Aikaisemmin keväällä ilmestyneen vuosiraportin mittava liiteosio sisältää 186 maan indeksisarjat. Kärjessä ovat Norja ja Australia, hännillä Niger ja Kongon demokraattinen tasavalta. Suomi on sijalla 21. Vuosina 1990-2012 kaikkien maiden indeksit nousivat lukuun ottamatta Lesothoa ja Zimbabwea, joissa toteutui lievä pudotus.
Maat on jaettu inhimillisen kehityksen indeksinsä mukaan neljään tasoryhmään. Ne ovat erittäin korkea, korkea, keskitasoinen ja matala. Kussakin ryhmässä on 47 maata paitsi matalimmassa 45.
Kehityserot ovat pienentyneet
Vuosina 1990-2012 erittäin korkean inhimillisen kehityksen maaryhmän indeksi parani 11 ja korkean 16 prosenttia. Sekä keskitasoisen että matalan inhimillisen kehityksen maaryhmissä indeksi kohosi 33 prosenttia. Eri kehitystasoilla olevien maaryhmien kehitysero on siten pienentynyt viime vuosikymmenten aikana. Ero on supistunut 2000-luvulla voimakkaammin kuin 1990-luvulla.
Tarkastelujakson lopulla (vuonna 2012) matalan kehitystason maaryhmän indeksien keskiarvo oli lähes yhtä suuri kuin keskitason maaryhmän indeksien keskiarvo tarkastelujakson alussa (1990).
Keskitason maaryhmän indeksien keskiarvo puolestaan kohosi tarkastelujakson aikana korkean kehitystason maaryhmän vuoden 1990 indeksien keskiarvon tuntumaan. Sen sijaan korkean kehitystason maaryhmä oli vuonna 2012 vielä melko kaukana erittäin korkean kehitystason maaryhmän luvusta vuonna 1990.
Burma ja Afganistan yllättävät
Entä miten kehittyivät maailman 30 väkirikkaimman maan maakohtaiset indeksit, kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään erittäin korkean inhimillisen kehityksen maat sekä indeksisarjojen puutteiden vuoksi Nigeria, Etiopia, Irak ja Uzbekistan.
Korkean kehitystason maaryhmässä parhaiten indeksiään ovat nostaneet Iran (37 prosenttia), Algeria (27) ja Turkki (27). Niitä seuraavat Brasilia (24), Malesia (21), Peru (20), Kolumbia (20), Meksiko (19), Venezuela (18), Venäjä (8) ja Ukraina (4).
Keskitasoisen kehitystason maaryhmästä eniten ovat harpanneet ylöspäin Kiina (42 prosenttia) ja Vietnam (41). Niiden perässä tulevat Marokko (34), Intia (33), Indonesia (31), Egypti (27), Thaimaa (21), Filippiinit (13) ja Etelä-Afrikka (1)
Matalan kehitystason maaryhmässä hurjimman prosentuaalisen nousun UNDP:n tilastoluvut antavat Burmalle (63), Afganistanille (52) ja Ugandalle (49). Muut maat ovat Bangladesh (43), Sudan (38), Nepal (36), Tansania (35), Pakistan (34), Kenia (12) ja Kongon demokraattinen tasavalta (2).
Tuloerot ovat kasvaneet maiden sisällä
Kunkin maaryhmän sisällä nousuprosentit ovat varsin vertailukelpoisia. Konkreettiset luvut ovat vähintään suuntaa-antavia, vaikka kehitysmaista koottuihin tilastoihin onkin syytä suhtautua kriittisesti. On otettava huomioon, että lukujen takana on UNDP:n vuosikymmeniä jatkunut työ, minkä seurauksena merkittäville tilastovirheille ei juuri ole sijaa.
Matalan kehitystason maaryhmässä monen maan nousuprosentit ovat yllättävän isoja. Osaksi ne kertovat siitä, että alhaiselta lähtötasolta ponnistavat maat hyötyvät suhteellisesti eniten kehittyneen teknologian soveltamisesta. Se näkyy niin eliniän odotteen nousuna kuin taloudellisena kasvunakin. Koulutusvuosien määrää on nostettu ripeästi kaikkialla vähemmän kehittyneillä alueilla. Se on osaltaan nostanut inhimillisen kehityksen indeksejä.
Maakohtaisten indeksien suotuisa kehitys kätkee kehityksen kaksi vakavaa heikkoutta. Indeksi ei ota huomioon ympäristön tilan huononemista, eikä taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymistä tarkastelujakson aikana lähes kaikkien maiden sisällä.
UNDP:n inhimillisen kehityksen raportti sisältää toisaalta tietoa tasa-arvon lisääntymisestä koulutusvuosien määrässä ja terveydenhuollossa.
Teksti: Juhani Artto
