1.12.2012 23:32
Illala olimme viettämässä läksiäisiä paikallisessa lasten/orpokodissa. Työkohteenamme toimineen paikan isäntäväki oli valmistanut kaksi lammasta, tietysti grillissä, eikä muuten maistunut villalta. Ilta oli totuttuun tapaan hyvin vauhdikas, kamerat kiinnosti ja ”uno foto” huudot kaikui betoniseinille. Viemisinä veimme makeisia, limua ja järjestimme pientä kisailua. Jokainen tietää pelin missä lyödään kepillä aasia, mikä on täynnä karkkia. Kilpailu huomiosta oli kovaa, mutta lasten keskinäistä kinastelua ei kuitenkaan juuri ollut. Pidempään talossa työskenteleville voisin lämpimästi suositella kuulosuojaimia, Suomalainen korva niitä kaipasi.
Taloon on sijoitettu yli 30, 6–18 vuotiasta lasta, osa vaikutti tosin nuoremmiltakin. Talon johtaja Carlos kertoi lasten olevan noin 200 km säteeltä Cerro Chatosta. Taloon päätyminen ei näissä tapauksissa johtunut lapsista, vaan monista eri perhesyistä. ykkösenä tietysti päihdeongelmat ja siitä seuraavat lieveilmiöt. Tullessaan uuteen ”kotiin” monet lapset ovat piilottaneet totutusti leipää tyynyn alle, pelossa ettei ruokaa saa seuraavana päivänä. Kertoo paljon siitä minkälaisista koti-oloista taloon tullaan. Tänä jouluna 20 lasta pääsee kotiin, tai sukulaisen luokse joulun viettoon.
Toiminta pyörii täysin apurahojen turvin ja SASK:in tuoma panostus talon ehostamisessa meni oikeaan osoitteeseen. Espanjan taloustilanne on merkittävästi hankaloittanut toimintaa, kaikki tuki mitä sieltä on aikaisemmin vastaaviin ”koteihin” saatu, on laitettu jäihin.
Vajaan viikon työskentely herätti monenlaisia tuntemuksia, näytti kuitenkin että lapsilla on paikassa hyvä olla. Carlos vaikutti lempeältä isä-hahmolta, hänellä oli hyvä ote lapsiin.
– Lauri
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
