3.12.2012 22:38
Cerro Chato on keskellä vihreää ja kumpuilevaa pampaa. Päivällä on helteistä mutta aamulla ja illalla viileää. Tuuli lennätti silmiin maantieltä jotain pölyä, jota onneksi rankkasade välillä vähän sitoi. Lisää pölyä tuli työmaamme (itsenäisyyssankari José Artigasille nimetyn koulukodin) seinien skrabaamisesta. Näiden lisäksi ehkä kirkas aurinko vaikutti niin, että silmäni tulehtuivat kirkkaanpunaisiksi ja oli turvauduttava apteekin silmätippoihin.
Kolmantena työpäivänä maalaustyöt koululla olivat jo viimeistelyvaiheessa ja osalla meistä oli aikaa mennä käymään Aratirín kiistellyllä kaivosalueella. Tässä vaiheessa koeporaukset on tehty ja kaivosalueet valittu rautamalmiesiintymien rautapitoisuuden perusteella. Varsinainen kaivostoiminta alkaa vasta, kun ympäristöselvitys on tehty ja maan hallitus mahdollisesti myöntää toimintaluvan. Kaivoshankkeeseen palkatuista parista sadasta työntekijästä tarvittiin tässä vaiheessa enää paria kymmentä. Työttömäksi jääneet kaivostyöläiset saivat korvausta, mutta osalla heistä korvaukseen oikeuttava työttömyysjakso oli jo päättymässä – ja heidän perheillään tukala tilanne tulossa.
Aratirín edustajat ottivat meidät vastaan ystävällisesti. He antoivat kuvan avoimuudesta: saimme ottaa kuvia vapaasti ja kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Meille pidettiin aluksi yleinen esittely kaivoshankkeesta ja sen jälkeen kiersimme laitoksen eri työpisteissä. Meille esiteltiin näytteenoton kaikki koeporauksen jälkeiset vaiheet kiven murskaamisesta ja mineraalin erittelystä näyteharkkojen muodostamiseen ja arkistointiin sekä pienten näyte-erien tuottamiseen. Kaikkialla oli siistiä ja työturvallisuusohjeet näkyvästi esillä.
Kysyttäessä esittelijämme korostivat, että kyseessä on mekaaninen prosessi, jossa ei käytetä kemikaaleja ja joka ei saastuta ympäristöä. Muihin kysymyksiimme ympäristövaikutuksista vastattiin hiukan epävarmemmin, kuten esimerkiksi mitä tehtäisiin kaikelle raudan tuotantoon kelpaamattomalle kiviainekselle tai pitäisikö aivan kaivosalueen tuntumassa oleva kylä siirtää kokonaan kaivoksen tieltä pois. Ehkä- ja mahdollisesti- vastauksia saimme myös työllisyysvaikutuksia koskeviin kysymyksiimme. Työntekijäpuolen odotukset ovat ainakin kovat. Mahdollisesti Uruguayhin voidaan perustaa raudanjalostustehdas – tai sitten ei. Toistaiseksi suunnitelmissa on ainakin raudan kuljettaminen 250 kilometriä pitkää putkea pitkin rannikolle, syväsataman rakentaminen ja raudan kuljettaminen Aasian markkinoille raaka-aineeksi.
Montevideossa olimme jo saaneet kuulla ympäristöjärjestön näkemyksen kaivostoiminnasta, Cerro Chatossa metallityöläisten ja nyt tehtaan virallisen esityksen. Alueen maanomistajista ja pampalla laiduntavista lehmistä, lampaista sekä niitä paimentavista gauchoista voimme vain arvailla, mitä mieltä kaivostoiminnasta ollaan. Yksityisomistuksessa olevat laidunmaat ovat suuria: alueen tilat ovat 3000 hehtaarista alkaen 22000 hehtaarin suuruisia. Tilanne on epävarma, pampalla tuulee.
Cerro Chaton viimeinen ilta päättyi tunteikkaasti. Vietimme yhteistä iltaa aluksi lasten kanssa tanssien ja sitten ”asadon” parissa: kokonaisia lampaita paistettiin ainakin kaksi. Ne jotka eivät syöneet eläinten liikunta- ja tukielimiä, saivat herkullisten salaattien ja muiden lisukkeiden lisäksi maistaa strutsin munia. Ruokailun jälkeen järjestimme lapsille ”piñatan”, joka on eräänlainen leikki: lapset yrittävät kepillä osua narussa roikkuvaan ilmapalloon, joka on täytetty makeisilla ja pienillä yllätyksillä. Koulukodin johtaja Carlos Latorre sai JHL:n solmion kaulaansa. Juhla huipentui koulukodissa asuvan tytön 18-vuotispäivän juhlistamiseen täytekakun ja onnittelulaulun parissa.
Hankimme kaikille lapsille uudet tyynyt. Pois lähtiessä tuli tippa linssiin, kun lapset kyselivät, koska tulemme takaisin. Onneksi osa koululaisista tuli seuraavana aamuna mukaamme Quebrada de los cuervosin eli ”Korppirotkon” luontoretkelle ja maakunnan Treinta y tres -pääkaupunkiin. Matkalla saimme ihailla vihreää, kumpuilevaa pampaa silmän kantamattomiin, lehmiä ja lampaita, joita kauniilla hevosilla ratsastavat gauchot paimensivat. Sinä päivänä pampan tuuli oli tyyntynyt ja ilma oli melko kostea ja helteinen.
– Tiina
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
