3.12.2012 22:41
Kävimme maanantaina 3.12. iltapäivällä tutustumassa tehdaskaupunki Juan L. Lacaze suurimpaan työpaikkaan Fanapelin paperitehtaaseen. Tehtaassa työskentelee 500 työntekijää, joista neljäsataa on tehtaan palveluksessa ja loput sata alihankkijoiden. Tehtaan pääomistajana on Argentiinalainen yhtiö, mutta Fanapelin tehtaanjohtaja on koko yhtiön johtaja. Tehdas on perustettu vuonna 1898 ja monet sen työntekijöistä ovat jo kolmannen polven paperityöntekijöitä.
Keskustelimme lounaalla paikallisen paperityöläisen ammattiosaston johtokunnan jäsenten pääsihteeri Marcelo Olaverrsin, Sebastian Rappanellon, Facundo Dottin kanssa. Saimme kuulla, että sekä paperityöläiset että tekstiilityöläiset perustivat ammattiosastot jo vuonna 1944 valvomaan etujaan ja työntekijöiden oikeuksia. Uruguayn paperiliitolla FOPCU:lla on kahdeksan ammattiosastoa. Yksi kutakin tehdasta kohti. Fanapelin ammattiosastossa toimitaan yhdessä, ei ole erillistä nuoriso- eikä naistoimintaan. Kuulimme myös, ettei paperitehdas mielellään palkkaa naisia töihin, koska ylemmät toimihenkilöt kuten insinöörit vastustavat – toisin kuin ammattiosasto. Vastustuksen syynä arveltiin olevan sen, että yleensä äiti jää hoitamaan sairastunutta lasta. Latinalaisen Amerikan kulttuurivaikutusta?
Muita havaintoja ja ay-tovereilta kuultua:
– Uruguayssa työttömyysaste on historiallisen alhainen seitsemän prosenttia. Juan Lacazessa se on vieläkin alhaisempi.
– Järjestäytymisaste ei ole ihan toivotun mukainen.
– Ammattiosasto oli maan ensimmäisenä luomassa kansainvälisiä suhteita.
– Ammattiosaston pääsihteeri on edustajana Etelä-Amerikan alueen teollisuustyöläisten yhteisjärjestössä ICEM:ssä.
– Paperityöntekijöillä on suuret palkkaerot; monikansalliset yhtiöt maksavat parempia palkkoja kuin uruguaylaiset firmat.
Helteisen työpaikka- ja tehdaskäyntimme päätteeksi totesimme, että vierailu oli antoisa sekä isännillemme että meille. Lämmin erityiskiitos Tiina Rajalalle, joka väsymättä jaksoi tulkata keskustelumme isäntien kanssa.
– Ulla & Tarja
