5.12.2012 19:16
Tiistaiaamu valkeni sateisena ja lämpimänä. Aikaisin aamulla oli tarkoitus matkata rakenteilla olevaan sellutehtaaseen. Matka tyssäsi kuitenkin paperimiesten toimistoon, sillä passeja ei ollut mukana. Majapaikkaan siis pikaisesti passeja hakemaan. Pukukoodi oli sopivan pitkät housut ja umpinaiset kengät.
Sellutehtaan nimi on Montes del Plata. Siitä tulee maailman suurin sellutehdas. Sen suurin suomalaisten työnanataja on Andritz. Tehdasta rakennuttavat yhdessä suomalainen Stora Enso ja chileläinen Arauco.
Tehtaan portilla odottelimme passit kädessä pääsyä tehdasalueelle kuin luokkaretkeläiset kuunaan Latvian tullissa. Vertailimme passikuviamme: kuka oli eniten kuvansa näköinen.
Meidät jaettiin ensin kahteen ryhmään, jotta saisimme muodollisuudet hoidettua eli liivit ylle ja kypärät päähän. Käteen lykättiin myös vierailukortti, jolla pääsimme aidatusta alueesta sisälle. Infofilmi turvallisuudesta piti katsoa ennen vierailua. Tehdasalueella oli mahdollista jäädä auton alle, pudota jostakin, silmiin voi joutua sumentavaa mönjää tai painavia esineitä voi mahdollisesti pudota päällemme. Toisaalta istuimme koko tutustumismatkan ajan bussissa, joten olisiko näistä asioista mikään ollut ehkä mahdollista? Siis bussin kyytiin ja menoksi. Menimme ensin toimistoon, jossa saimme virvokkeita ja meille esitettiin tehtaan rakentamisesta muutama Power Point – kalvo.
Hieman faktaa tehtaan rakentamisesta: Tehdas rakennetaan vapaakauppa- alueelle. Alue on kokonaisuudessaan 500 hehtaaria ja siellä työskentelee työntekijöitä 40 eri maasta. Isäntämaasta eli Uruguaysta on eniten työläisiä, 4546 henkilöa ja Suomestakin peräti 144. Ensimmäiset heistä tapasimme jo tehtaan portilla. Kaiken kaikkiaan työntekijöitä on tällä hetkellä 6198.Tehtaan esivalmistelu oli aloitettu 2010 YVA:lla eli ympäristön vaikusten arvioinnilla, uusien Eukalyptys- taimitarhojen istuttamisella ja ympäristön asukkaiden kuulemisella. Asukkaat olivat esittäjän tietojen mukaan myötämielisiä tehtaan rakentamisesta.
Tehtaasta tehdään siis sellutehdas ja samanaikaisesti tehdään energiantuotantolaitos ja satama. Energiaa tuotetaan yhteensä 164 MW, josta tehdas tarvitsee 90 MW ja loput siirretään kansalliseen sähköverkkoon.
Oheistyönä kunnostetaan tie nro 55 ja sähkönjakokeskus. Ympäristön asukkaillekin tehtaan pystyttämisestä tuntui olevan hyötyä esimerkiksi futiskenttä asukkaille ja koulutusta paikalliselle nuorisolle. Esityksessä näkyi paljon yrityksiä, jotka ovat rakentamisessa mukana: suomalaisista näkyi esimerkiksi Pöyry ja Honeywell.
Tehtaan valmistuttua siellä tulee työntekentelemään 500 työntekijää. Meidän annettiin ymmärtää, että tehdas hoitaa yhteiskuntavastuunsa.
Rakennusvaiheessa huolehditaan työturvallisuudesta sillä pyritään tapaturmissa nollaan. Kaiken kaikkiaan pahoja tapaturmia ei ollutkaan koko rakennusvaiheen aikana tapahtunut: pahin tapaturma oli erään työntekijän putoaminen tikkailta 6 metristä, mutta onneksi hänelle ei ollut käynyt kuinkaan. Portilla oli kyltti, jossa ilmoitettiin, että nyt on työskennelty neljä päivää tapaturmatta ja edellinen ennätys oli 210 päivää.
Ajelimme alueella pikkubussilla ja samalla meille esiteltiin tulevan prosessin kulkua.Työmaa ja siis tuleva sellutehdas tuntui uskomattoman isolta. Blondien silmistä tehdas tulee olemaan uskomaton: kuinka kukaan ”ingengör” on keksinytkään ko asioita ja ennen kaikkea laitteita maan päälle. Esittelyn lopuksi pääsimme syömään työmaaruokalaan, jossa päivittäin käy 4000 työläistä syömässä. Olipa hauskaa päästä jonottamaan murkinaa päivän helteisen auringon paistaessa muiden yli tuhansien eri maista olevien kansalaisten kanssa.
Paluumatkalla pysähdyimme Irurtian viinitilalla. Viinitila on perheyritys toisessa polvessa, perustettu 1913. Pihalla yksi omistajista esitteli meille korkkipuuta, joka ei ollut menestynyt näillä leveysasteilla. Viinitila on peräti 300 hehtaaria. Rypäleet valmistuvat helmi-maaliskuussa. Viinitilalle ovat tällöin kaikki vapaaehtoiset tervetulleita poimimaan viinisatoa. Poimijoita olikin ollut myös Suomesta. Rypälelajikkeet on tuotu Ranskasta. Perhe itse oli tullut Espanjasta. Yksi sisaruksista, joka esitteli tilaa sanoi, että Suomen kieli on ”helvetillinen”, siitä ei ymmärrä mitään.
Kellarissa näimme pölyttyneitä ja hämähäkin verkon peitossa olevia pulloja, joita oli 10 000 ja vuosikerta oli 1985.
Ja niin alkoi viinin maistelu…
Erjan kanssa aamulla heräsimme tänä aamuna pienissä pilkuissa. Ihomme oli kuin pakanamaan kartta. 50 miljoonaa moskiittoa oli hyökännyt kimppuumme yön pimeinä tunteina ja seuraukset tuntuivat kuumottavina kutinoina. Iltamme päättyi siis ihon jatkuvaan raapimiseen ja apteekista ostetun cremen yltympäri kehon rasvaamiseen.
– Erja ja Rauni
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
