8.12.2012 20:37
Ensimmäinen virallisen ohjelman jälkeinen iltapäivä ja vähän orpo olo istuessani yksin turhan hienossa hotellissa. Juan Lacazessa vietetty viikko oli ohjelmaltaan tiivis ja kimppakämppä täynnä seuraa. Ehdin jo tottua toimimattomaan vessaan ja lappaan varmasti vettä ämpäristä pönttöön vielä kotonakin. Päässä pyörii monia ajatuksia, joiden sulatteluun menee aikaa.
Päällimmäiseksi jäi kiitollisuus isäntäväkeämme kohtaan: meille olisi varmasti hankittu avaruusaluskin, jos olisimme keksineet sellaista pyytää.
Jo valmiiksi runsas ohjelma täydentyi, kun meille järjestettiin tutustuminen kaupungin vanhainkotiin. Kuusi talkoomatkalaista osallistui tähän tapaamiseen. Paikalla oli toiminnanjohtaja Hugo Geymonat sekä vanhainkodin johtokunnan sihteeri Elida Días esittelemässä meille toimintaa. Vanhainkoti on malliesimerkki hyvästä vanhusten hoidosta. Se on osin erään kansalaisjärjestön ylläpitämä ja osittain valtion rahoittama. Kaikesta pitää säästää, kuten esimerkiksi sähköstä. Sitä varten katolle oli asennettu aurinkopaneeli. Vanhainkoti pyrkii osittaiseen omavaraisuuteen viljelemällä kasviksia pikku puutarhassaan.
– Kodissa asuu 38 vanhusta vakituisesti ja neljä vanhusta käy siellä päivittäin kotoaan käsin. Kaikki on vasta maalattua ja siistiä ja jokaisessa huoneessa asuu vain kaksi vanhusta. Kylpyhuoneet olivat isoja ja niihin pääsi pyörätuolillakin. Paikassa oli oma pesula.
– Henkilökuntaa on 15 henkeä: lääkäri, fysio- ja toimintateraupeutti, keittäjä ja puutarhuri. Muu henkilökunta toimii hoito- ja kaikenlaisissa ylläpitotehtävissä. Palkatun henkilöstön lisäksi keskuksessa puuhasi monenlaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.
– Tämän käynnin meille ystävällisesti järjesti eräs iäkäs herra, Juan García, jonka tapasimme edellisenä päivänä kehitysvammaisten toimintakeskuksessa. Juan on eläkkeellä tehtyään työuransa virvoitusjuomatehtaassa ja paperihommissa. Näiden takia hän oli viettänyt pari viikkoa Suomessakin hommaamassa paperikoneen osia. Hän oli ollut Kouvolassa ja ihaillut junien täsmällisyyttä (olisikohan tuo enää nykyään aiheuttanut ihastusta?).
– Vierailun jälkeen Juan kutsui minut kotiinsa ja esitteli asuntonsa, jossa hän asui vaimonsa kanssa. Lapset olivat jo aikoja sitten muuttaneet pois, mutta asuivat lähellä. Sain kuulla asuntotilanteesta ja asunto-osuuskuntien toiminnasta. Samasta aiheesta saimme lisää tietoa vielä illalla keskustellessamme liiton edustajien kanssa. Kuten Suomessa, Uruguayssa on pulaa asunnoista ja on myös asunnottomia. Vuokrat ja omistusasuntojen hinnat ovat korkeat. Asunto-osuuskunnat yrittävät helpottaa tilannetta ja niitä on tarkoitus perustaa lisää. Osuuskuntien voimin ylläpidetään systeemiä, joka muistuttaa Suomen asumisoikeus- ja osaomistusjärjestelmää.
– Monet elämykset ja kokemukset jäivät surisemaan päähän eikä niitä saa hetkessä sulateltua. Nyt on aika harjoittaa vähän turismia täällä Buenos Airesissa.
Tiina
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
