22.11.2012 13:09
Talkooporukan alkumatka on suunniteltu pehmeäksi laskuksi raskaan matkustamisen jälkeen, hyvä niin. Keskiviikkoaamuksi ei ollut virallista ohjelmaa joten kaikki saivat tutustua kaupunkiin omin päin tai vaikka vain levätä jos siltä tuntui. Allekirjoittanut ihastui jo lentokoneesta katsoessaan lähes koko Uruguayn etelärannikon pituiseen hiekkarantaan joten Pocitos-rannalle suunnisti heti aamukymmeneltä Tehyn ja Pamin tehokolmikko.
Paikallisbussi vei 20 minuutissa suoraan hotellin edestä rannalle jossa hiekka oli vaaleaa ja aurinko lämmitti mukavasti. Merivesi (vai pitäisikö sanoa jokivesi – paikallisten mielestä kun vesi Montevideon edessä on vielä Rio de Platan vettä, meri alkaa vasta kauempaa…) oli sopivan virkistävää, oman kehon lämpömittari arvioisi +18–19-asteiseksi. Vilvoittava tuuli ja uintihetket pitivät huolen siitä että mittarin +28 astetta ei tuntunut missään vaiheessa liian kuumalta vaan oikein mukavalta. Ja tuloksen huomaa näin illalla. Kyllähän matkanjohtaja varoitteli siitä että aurinko paistaa tosi kuumasti mutta perinteisesti suomalainen mies oppii ainoastaan kantapään kautta. Nyt ukko näyttää keitetyltä ravulta. Onneksi sentään kasvoihin tajusi laittaa aurinkorasvaa että kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla…
Iltapäivälle oli nimittäin sovittu ensimmäinen virallinen tapaaminen. Kokoonnuimme hotellin edessä klo 14.00 ja lähdimme siitä kohti PIT-CNT:n keskustoimistoa. PIT-CNT on Uruguayn ainoa ammattiliittojen keskusjärjestö ja samalla myöskin se taho, jonka kanssa matkaohjelmamme ja tutustumiskäyntimme on sovittu. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja ohjattiin neuvotteluhuoneeseen jossa isäntämme (ja emäntä!) esittelivät itsensä ja me vastavuoroisesti itsemme.
Meille kerrottiin Uruguayn ay-tilanteesta ja yhteistyöstä jota suomalaisten kanssa on tehty. Oli ilahduttavaa kuulla että paikalliset tuntuivat aidosti arvostavan tätä työtä. Alustusten jälkeen tuli meidän vuoromme tehdä kysymyksiä ja ilahduttavan aktiivisesti porukkamme niitä tekikin.
Kysymysten perusteella selvisi mm. se, että Uruguayssa ammattiliitot ovat järjestäytyneet ammattialoittain niin, että maassa on 40 ammattiliittoa, joissa voi toimia joko useiden eri alojen ammattien edustajia samalla tavalla kuin Suomessa (kuten JHL tai PAM) tai sitten tietyllä alalla työskenteleville on oma liittonsa kuten puu-, metalli- tai rakennusalalla. Terveydenhuoltoala ei ole järjestäytynyt samalla tavalla koulutuksen perusteella kuten Suomessa vaan jakolinja kulkee sen perusteella työskenteleekö julkisella vai yksityisellä puolella. Ja kuten Suomessakin lääkärit ovat oma ammattiliittonsa – joka on muuten ainoa ammattiliitto Uruguayssa joka ei kuulu PIT-CNT:hen.
Liittojen suuruus kiinnosti myös meitä, samoin kuin Suomessa, Uruguayssa suurin ammattiliitto on julkisten alojen työntekijöiden liitto johon kuuluu n. 25000 maksavaa jäsentä. Muita suuria liittoja ovat puu-, rakennus- ja metalliteollisuuden sekä palvelualojen liitot joihin kuuluun. 20000 jäsentä.
Ammattiliittoihin kuuluminen on vapaaehtoista ja liittojen talous on täysin työntekijöiden jäsenmaksujen varassa. Jäsenmaksun suuruus on yleisesti 1 % palkasta ja se on liittojen ainoa tulonlähde, valtio ei tue liittojen toimintaa millään tavalla. Tässä on suuri ero isoihin naapurimaihin Argentiinaan ja Brasiliaan joissa peritään veron luonteinen maksu kaikilta työntekijöiltä kuuluivat he liitoon tai eivät.
Pohjoismaiseen korkeaan järjestäytymisprosenttiin tottuneilla on usein järkytys kuulla kuinka Uruguayn tapaisissa maissa liittoon kuuluvia työntekijöitä on lähes poikkeuksetta alle puolet työvoimasta (esimerkiksi Uruguayssa n. 30 % ). Tänään kuulimme loogisen selityksen asialle. Suurissa yrityksissä (yli 50 työntekijää) ja julkisella sektorilla järjestäytymisaste on usein yli 90 %. Pienet yritykset (alle 4 työntekijää) muodostavat kuitenkin 75 % kaikista Uruguayn yrityksistä (perheyritykset ym.) jolloin edunvalvonta on hankalampaa ja työntekijät eivät koe tarvitsevansa liiton palveluita.
Antoisan keskustelun ja informaation jälkeen meille esiteltiin keskusjärjestön toimitilat, hyvästelimme isäntämme viisaampina kuin tullessamme ja siirryimme nauttimaan myöhäisen lounaan. Sen jälkeen alkoikin olla jo kiire koska porukallemme oli ostettu liput Montevideon velodromilla pidettävälle festarille joten pikaisen hotellilla käynnin jälkeen olimme valmiita siirtymään suurkaupungin iltaan. Festarin tapahtumista varmaankin tarkemmin seuraavassa blogissa… Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tältä erää Montevideosta!
-Tommi-
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
