23.11.2012 08:04
Toinen kokonainen päivä Uruguayn pääkaupungissa on loppupuolella ja huomisaamuna odottaa matka Cerro Chatoon. Järjestettyä ohjelmaa on kaiketi ollut juuri sopivasti mutta muun hössötyksen ohessa se on saanut tuntemaan itsensä melko kiireiseksi. Kiinnostus ei ainakaan ole päässyt herpaantumaan.
Tämän aamun ohjelmaan suunniteltu meijerikäynti vaihtui CNT-PIT-ammattiliittojen keskusjärjestöjen organisoiman osittaisen yleislakon vuoksi lakkomielenosoitukseksi. Lakkokulkueessa ay-väen kanssa kulkeminen oli luullakseni monenkin talkoomatkalaisten mielestä antoisampi kokemus: ääntä ja väriä riitti – ainakin suomalaiseen manifestointiin verrattuna. Oli rumpuja, koiranpommeja, liittojen lippuja ja banderolleja.
Talkooporukkamme liittyi kulkueeseen sonnustautuneina decent work-paitoihinsa. Läsnäolomme herätti myönteistä uteliaisuutta. Moni kysyi keitä olemme ja sanoi pitävänsä mukana oloamme hyvänä juttuna. Mielenosoittajien kesken syntyi spontaania keskustelua, liittojen t-paitoja, esitteitä ja rintamerkkejä vaihdettiin muistoiksi. Hymyjä ja halauksia vaihdettiin myös, vaikka oltiin vakavalla asialla.
Lakon yhtenä aiheena oli kahden matalapalkka-alan noin kymmenen prosentin (juomateollisuus ja osa rakennusalasta) palkankorotusvaatimus. Pääosassa olivat kuitenkin laajemmat palkkoihin, talouteen ja sosiaaliturvaan liittyvät aloitteet ja vaatimukset. Lakolla haluttiin vauhdittaa jo aikaansaatuja sosiaaliturvan ja terveydenhuollon parannuksia ja jo hyväksyttyjen lakien toteuttamista.
Lakolla vaadittiin minimipalkan korotusta nykyisestä 8000 Uruguayn pesosta 10 000 pesoon (noin 400 €) sekä yleiskorotusta alle 14 000 peson palkkoihin. Inflaatio syö palkkojen ostovoimaa. Asuntojen vuokrataso pääkaupungissa on niin korkealla, ettei keskipalkkaisen ihmisen palkka riitä asumiseen. Samaten niin sanottu elintarvikkeiden peruskori alkaa olla keskipalkkaisen saavuttamattomissa.
Tätä kirjoittaessani ihan hyvissä työolosuhteissa oleva uusi koneeni meni lakkoon ja minun on jatkettava toisessa pätkassä kirjoittamista.
Lakkoilevasta koneesta vielä: ehkä sama neuvo pätee tietotekniikkaan yhtä hyvin kuin kenkiin. Vanhhoilla kengillä on helpompi taivaltaa. Uusi koneeni meni jumiin välittömästi ja tkemäni blogi harakoille – ja aikaa kului hukkaan.
Älä ota reissuun uusia kenkiä eikä uusia koneita. Jälkimmäinen ainakin pilasi päiväni, joka mielenosoituksineen kaikkineen oli myönteinen kokemus.
Jukka oli järkännyt meille vierailun ympäristöjärjestöön, joka osui sopivaan kohtaan: kaivosalueeseen tutustuessamme ja metalliliittolaisia tavatessamme meitä odottaa tapaaminen hankalassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Vastakkain on toisaalta toisen työpaikka ja toisaalta toisen elinkeino maanviljelyksessä. Monikansallisen tehtaan ympäristön kannalta tuhoisa toiminta jäänee hyödyiltään pieniksi ja lyhytaikaisiksi. Toimintalupaa ei ole saatu ja metallityöväki syyttänee asiasta maanviljelijöitä ja ympäristöliikettä.
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
