Säkkipimeän maantien varressa ison katoksen alla loisteputket hohkaavat kylmää valoa. Ihmisiä istuskelee pöytien ympärillä syömässä ja juttelemassa, skootterit päristelevät ohi ja varjoista kuuluu koirien haukuntaa.
Reunimmaisen pitkän pöydän äärestä tulijoita katsoo parikymmentä silmäparia.
Meidät istutetaan pöydän puoliväliin, vastapäätä keski-ikäistä naista, jolla on kirkkaan keltainen t-paita ja ystävällinen mutta vakava katse. Hänen vieressään istuva farkkutakkinen mies on selvästi vanhempi kuin muut seurueessa.
Ollaan Mandalayn esikaupunkialueella Myanmarissa. Nainen, Kyu Kyu Khaing, 37, ja mies, Ko Win Aye, 46, ovat aviopari. He tapasivat yhdeksän vuotta sitten, kun Kyu Kyu Khaing oli muuttanut maaseudulta Mandalayhin ja saanut tuttavan avulla töitä Shining Star -parkettitehtaasta, jossa Ko Win Aye jo työskenteli. Tehdas häämöttää pimeydessä aivan pikkuravintolan takana. Noin puolet paikalle saapuneista on Shining Starin työntekijöitä, muut työskentelevät toisessa tehtaassa.
Kyu Kyu Khaingilla ja Ko Win Ayella ei ole lapsia, mutta siinä ujoina ja levottomina kiehnäävien, keskenään supattelevien ja naureskelevien nuorten ympäröiminä he ovat kuin äiti ja isä.
Heihin luotetaan ja heitä kuunnellaan, koska he ovat tehtaan paikallisen ammattiliiton johtohahmoja. Ja liitto on kiistatta muuttanut tämän joukon elämää.
Kolme vuotta sitten Shining Starissa paiskittiin töitä 16 tuntia päivässä, nyt päivittäinen työaika on enää reilut kahdeksan tuntia. Samalla kun työaika lyheni, palkat jopa hieman nousivat.
Ennen työntekijöillä ei ollut yhtään vapaapäivää viikossa. Nyt sunnuntait ovat vapaita.
Ko Win Aye puhuu saavutuksesta vaatimattomaan sävyyn.
– Meidän entiset työaikamme olivat lainvastaisia.
”En pelkää, koska en tee mitään väärää”
Kyu Kyu Khaingin mukaan tavoitteen saavuttamiseksi Shining Starissa ei järjestetty mielenosoituksia.
– Myanmarissa mieltä osoittavalla työtekijällä ei ole mitään suojaa. Meille ainoa tapa oli kerätä työntekijöiden allekirjoituksia, ja sitten liitto vie vetoomuksemme eteenpäin ministeriöön asti.
Urakka vei vuoden, mutta vuonna 2015 omistaja joutui taipumaan.
– Aluksi omistaja halusi murtaa liiton. Niitä syrjittiin, jotka olivat liiton jäseniä, ja muille annettiin etuja, Ko Win Aye sanoo.
Hän oli mukana perustamassa paikallista liittoa Shining Stariin vuonna 2009. Tehtaan omistajan silmissä hän ja hänen vaimonsa eivät ole hyväntekijöitä, vaan tyytymättömyyden lietsojia.
– Kun aloimme vaatia asioita, omistaja kielsi minulta ensin työkoneiden käytön, Ko Win Aye muistelee.
– Hän yritti estää minua tekemästä töitä, jotta olisi sitten voinut erottaa minut. Lopulta menin sanomaan, että sinun on annettava minun tehdä jotain, ja asia ratkesi neuvottelemalla.
Ko Win Ayen silmät tuikkivat ystävällisinä. Hänen vaimonsa vilkaisee miestään.
– Minä en pelkää, koska en tee mitään väärää, Kyu Kyu Khaing sanoo vakavana. Liittoon kuuluminen on koulinut häntä. Hän muistaa, että sairasteli lapsena paljon ja oli hyvin ujo.
– En ole enää.
Lyhentynyt työpäivä lisää vapaa-aikaa
Kello käy kahdeksaa, ja osa tytöistä alkaa tehdä lähtöä. Moni asuu aivan lähellä, joko asuntolassa tehtaan yhteydessä tai läheisellä asuinalueella harvaseinäisissä, pienissä huoneissa. Neljä tyttöä kertovat maksavansa yhteisestä huoneestaan yhteensä 160 000 kyatia, eli vajaat 100 euroa. Kun jokainen tyttö saa palkkaa 144 000 kyatia, jäljelle jäävän on riitettävä ruokaan ja kotiin lähetettäväksi.
Tytöt sanovat lyövänsä ruokarahat yhteen ja syövänsä yhdessä. Niin he selviävät halvimmalla.
– Lähetän rahaa perheelle muutaman kuukauden välein, 100 000 kyatia kerrallaan, Yin Yin Tun kertoo.
Aamuherätykset ovat aikaisia, mutta nykyään kuusipäiväisen työviikon aikana on iltaisin myös vapaa-aikaa.
Tytöt vilkuilevat taas toisiaan ja hymyilevät. Heillä on nyt aikaa katsoa televisiota ja roikkua Facebookissa. He nukkuvat enemmän.
– Olen opetellut ompelemaan vaatteita. Itselle ja perheelle, pöydän toisessa päässä istuva Kay Thi Hlaing sanoo.
Hänellä on kotona parikuinen tyttövauva. Muutaman kuukauden äitiysloma lähenee loppuaan, mutta sen jälkeenkin hän näkee lastaan enemmän kuin moni Myanmarin tehtaissa töitä tekevä äiti.
Työnantaja painostaa, periksi ei anneta
Kyu Kyu Khaingin kädet lepäävät pöydällä, vieressä Ko Win Ayen ahavoituneet kourat. Miehen toisen peukalon päässä on tumma, kohollaan oleva arpi. Se on muisto muutaman viikon takaa. Työkoneiden käyttö ei ole turvallista, kun käytössä on vain ohuet suojahansikkaat.
Pöydän ääressä istuvat kertovat myös hiukkasista tehtaan hengitysilmassa. Naisten työnä on usein kantaa puutavaraa koneille, joita miehet käyttävät. Ko Win Aye vetää kasvoilleen mustan kangaspalasta tehdyn hengityssuojan. Heillä kaikilla on käytössä vain sellaiset.
– Yritämme seuraavaksi saada kunnon suojia, ja tätä varten keräämme taas allekirjoituksia.
Kun työntekijät tavoittelivat lyhyempää työaikaa ja parempaa palkkaa, liiton jäsenmäärä oli vähän enemmän kuin nyt. Ko Win Ayen mukaan omistaja irtisanoi liittoon kuuluvia ihmisiä, ja osa erosi itse, koska se aiheutti hankaluuksia työpaikalla.
– Yleisin tehtaanomistajien suosima tapa irtisanoa on väittää, että työntekijä on varastanut jotain.
Haastatteluhetkellä Shining Starin 150 työntekijästä enää 31 on järjestäytynyt liittoon.
Skootterin selkään pakkautuu taas kolme nuorta, ja ravintolapöydässä istuvat enää Kyu Kyu Khaing ja hänen miehensä lisäksi pari muuta. Vaimon keltaisen paidan rinnuksessa on CTUM:n logo. Työntekijät käyttävät kahdesti kuussa töissä CTUM:n paitaa. Sillä he osoittavat yhtenäisyyttä.
Kyu Kyu Khaing kantaa paitaansa suoranaisella hartaudella. Vaikka Myanmarin yhteiskunta tarpoo vielä lain ja oikeudenmukaisuuden suhteen hankalassa maastossa, hän tuntee itsensä vahvaksi.
– Omistaja tietää, että me ymmärrämme nyt, mitä laki sanoo. Hän ei voi yrittää mitä tahansa.
Teollisuusliitto tukee Myanmarin työntekijöitä
- Teollisuusliitto tukee yhtenä neljästä suomalaisliitosta Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin Myanmarin hanketta, jolla tavoitellaan ihmisarvoisia työoloja puu-, metsä- ja rakennusaloille. Hankkeen aikana rakennusalan ammattiliitto BWFM:n toimintaa kehitetään kouluttamalla liiton aktiiveja ja tukemalla sen toimintaa rahallisesti.
- Myanmarissa ammattiliitot ovat nuoria, sillä vuoteen 2010 asti sotilasdiktatuurina johdetussa maassa liitot olivat laittomia. Työntekijöiden oikeus perustaa ammattiliitto taattiin lailla vasta vuonna 2012.
- Liittoon kuuluminen on yhä harvinaista. Ammattiliittojen keskusjärjestö CTUM:n liitoissa on jäseniä yhteensä reilut 65 000. Se on vähän maassa, jossa pelkästään rakentamisen ja puunjalostusteollisuuden on arvioitu työllistävän pari miljoonaa ihmistä.
- Hankkeen aikana ammattiliittojen vaikutusvalta on kasvanut merkittävästi: ay-liike oli mukana neuvotteluissa, joissa päätettiin esimerkiksi minimipalkan nostamisesta.
- Helmikuussa liitot marssivat ulos työlakien muutoksia valmistelevista neuvotteluista. Liittojen mukaan pari vuotta jatkuneet keskustelut olivat jumissa. Valmistellut uudistukset eivät näyttäneet olevan johtamassa työntekijöiden kannalta parannuksiin, vaan liittojen toiminta olisi saattanut muuttua jopa entistä vaikeammaksi.
SASKin hankkeessa mukana:
BWI: Rakennusalan liittojen kansainvälinen kattojärjestö, joka koordinoi Myanmarin liittojen toiminnan kehittämishanketta.
CTUM: Confederation of Trade Unions of Myanmar on ammattiliittojen keskusjärjestö.
BWFM: Building Workers Federation of Myanmar on puu-, metsä- ja rakennusalojen ammattiliitto.
Teksti: Sini Saaritsa
Kuvat: Janne Hulkkonen
Juttu on julkaistu alun perin Teollisuusliiton Tekijä-lehdessä 5/2019.
