Sambiassa 2023 alkaen käynnissä olevan kokeiluluontoisen yhteistyön osoittauduttua toimivaksi tavaksi vaikuttaa vammaisten ihmisten työmarkkina-aseman ja työolojen paranemiseen, SASK päätti laajentaa toimintaa kahteen uuteen maahan. Maiksi valikoituivat Indonesia ja Brasilia, joissa oli hedelmällinen maaperä tarttua tähän ammattiliitoille melko uuteen ihmisoikeuskysymykseen.
Indonesiassa työhön ryhtyi työelämän tutkimuslaitos Lembaga Informasi Perbuhuruhan Sedane LIPS ja Brasiliassa Instituto Observatório Social IOS yhdessä DIEESEn (Departamento Intersindical de Estatística e Estudos Socioeconômicos) kanssa. Ne ovat lähellä ammattiyhdistysliikettä toimivia tutkimusorganisaatioita ja arvostettuja asiantuntijoita omissa yhteiskunnissaan. Yhteys ammattiliittoihin antaa niille myös pääsyn keskusteluihin työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa sekä mahdollistaa yhteistyön tutkimusten valmistuttua, samaan tapaan kuin Zambia Institute for Labour Research and Development ZILARD on tehnyt.
Lähtökohtana ihmisoikeusperustaisuus
YK hyväksyi vuonna 2006 kansainvälisen vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan sopimuksen (Convention on Rights of Persons with Disabilities CRPD), joka lukee perusoikeuksien joukkoon myös oikeuden koulutukseen, työhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Kuitenkin vammaiset ihmiset kokevat yhä monenlaista syrjintää ja törmäävät elämässään esteisiin, joista ainakin osan voisi kohtuullisella vaivannäöllä ja ilman jättimäisiä investointeja poistaa. Yhteiskunta vammauttaa ihmisiä, jos se kieltää heiltä oikeudet ja mahdollisuudet. CRPD lähtee siitä, että yhteiskunnan tulee mukautua ihmisiin ja heidän erilaisiin tarpeisiinsa eikä päinvastoin.
Erityyppisiin vammoihin kohdistuva syrjintä ja ympäristön tuottamat esteet ovat yhtä erilaisia kuin vammaiset yksilöt itsekin. On siis tärkeää saada tietoa tilanteista parhailta mahdollisilta kokemusasiantuntijoilta eli vammaisilta henkilöiltä itseltään. Kuten kansainvälisen vammaisliikkeen tunnuslauseessa sanotaan: ”Ei mitään meille ilman meitä.”
Paljonko vammaisia ihmisiä on?
Keskimäärin vammaisia ihmisiä on kaikissa maailman maissa 10–15 % väestöstä. Sambiassa se vastaa paria miljoonaa henkilöä, Indonesiassa ja Brasiliassa noin 30 miljoonaa kussakin. Työikäisten ja enemmän tai vähemmän aktiivisesti työmarkkinoilla olevien vammaisten ihmisten määristä on olemassa vain arvioita tai jokseenkin epäluotettavia tilastoja. Paikoin jopa väestönlaskennat syrjivät ihmisiä erilaisten ominaisuuksien mukaan, etenkin siellä, missä vahvat stigmat ajavat piilottamaan vammaiset perheenjäsenet pois silmistä. Joka tapauksessa kyseessä on valtava joukko marginalisoituja ihmisiä, joilta evätään oikeuksia koulutukseen, työhön ja sosiaaliseen elämään.
Millaisissa töissä vammaisia ihmisiä on?
Sambian tutkimuksen mukaan jonkin verran vammaisia henkilöitä työskentelee julkisessa terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja opetusaloilla. Rahoitusala, apteekit, kaupat ja erilaiset hallinnolliset tehtävät sekä vammaisille suunnatut palvelut kuten viittomakielen tulkkaus ja pistekirjoituksen opetus työllistävät nekin pieniä määriä vammaisia ihmisiä.
Indonesiassa ainakin teollisuudessa ja kaupan alalla sekä tietotekniikkapalveluissa on tiettävästi jonkin verran vammaisia henkilöitä työssä. Tutkijat saivat yhteyden esimerkiksi erääseen muovituotevalmistajan pakkaajaan, moottoritehtaan työntekijöihin ja kauppaketjun varasto- ja myyntihenkilöstöön.
Brasiliassa vammaisia henkilöitä työllistävät hallintotehtävät, siivous ja kiinteistöhuolto, teollisuuden vaihetyöt ja kaupan alan varastot.
Kaikkein eniten vammaisia ihmisiä on kuitenkin epävirallisissa töissä mm. puutarhureina, käsityöläisinä tai katukauppiaina. Ja kaikissa kolmessa maassa, kaikissa työntekijäryhmissä ja kaikilla toimialoilla vammaisilla ihmisillä todetaan olevan huonommat oltavat kuin vammattomilla:
- Matalammat tulot johtuen syrjinnästä, ammattipätevyyden puutteista tai edunvalvonnan olemattomuudesta.
- ”Parempi kuin ei mitään” -asenteella perustellut huonot työehdot, ikään kuin työpaikan saanti olisi hyväntekeväisyyden ele, josta on oltava kiitollinen.
- Enemmän määräaikaisia työsuhteita kuin vammattomilla, monesti ilman laillisesti päteviä perusteita.
- Vastentahtoisia siirtoja vuokratyöntekijöiksi alihankkijan palvelukseen.
- Vähemmän ammatillista koulutusta syrjinnän ja koulutusmahdollisuuksien puutteiden takia.
- Pidempiä työttömyysjaksoja, koska vammaisille ihmisille sopivia työpaikkoja ei vain ole tai niistä ei saa tietoa, tai syrjintä estää työllistymisen.
- Epävirallisessa taloudessa elävillä rahapula ja lainansaannin vaikeus kaventavat mahdollisuuksia.
”Osallistuin työpaikan hakuun valtion omistamassa yrityksessä, ja pääsin läpi monivaiheisessa haussa. Mutta kun työsopimuksen kirjoittamisen aika tuli, minut haluttiinkin siirtää alihankkijan palkkalistoille. Lisäksi työsuhde oli yhtäkkiä vakinaisen sijasta muuttunut määräaikaiseksi. Ammattitaitoani ja kunniaani oli loukattu. Kieltäydyin sopimuksesta.”
Haastateltu henkilö, Indonesia
Pääseekö vammainen henkilö työpaikalle?
Kun henkilöllä on ympäristön esteiden vuoksi hankaluuksia liikkua paikasta toiseen, saada selville kulkureitti oikeaan osoitteeseen ilman avustajaa tai tulla ymmärretyksi ilman tulkkia, jo työn hakeminen on hankalaa. Työpaikkailmoituksessa saattaa kunkin maan lain mukaisesti lukea ”rohkaisemme työyhteisömme moninaisuutta” tai muuta vastaavaa. Mutta kovinkaan usein työnantajat eivät huomaa tai välitä huomioida hakijoiden mahdollisia tarpeita edes haastatteluun pääsemistä tai sen onnistumista, saati itse työntekoa varten.
Liikuntarajoitteisella on usein hankaluuksia liikennevälineiden, kuoppaisten katujen, portaiden ja muilla tavoin esteellisten reittien kanssa. Näkövammainen saattaa eksyä matkalla, kun ei saa selville kulkuvälineiden määränpäätä eikä pysty lukemaan katukylttejä. Kuuro henkilö ei kuule bussin rahastajan huutelua ikkunasta, ja jos kiesin etupäässä ei lue mitään, ei tiedä mihin kyytiin nousta. Esimerkiksi Sambian tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes haastatelluista kokee työpaikalle pääsyn kohtalaisen ongelmattomana.
”Olen käynyt viidessä työpaikkahaastattelussa, eikä minulta koskaan ole kysytty, tarvitsenko apuvälineitä tai avustajaa sitä varten. Kun pääsin perille, eikä paikalla ollut viittomakielen tulkkia, en pystynyt suoriutumaan haastattelusta. Minusta tämä on epäsuoraa syrjintää, koska minut diskattiin vain tulkkauksen puutteen takia.”
Haastateltu henkilö, Sambia
Brasiliassa tilanne on ainakin lainsäädännön tasolla melko hyvällä tolalla, kun vertaamme muihin tutkittuihin maihin. Vammaiset ihmiset saavat verohelpotuksia auton hankkimisesta riippumatta siitä, ajavatko he sitä itse vai eivät, ja vähintään 2 % pysäköintitiloista on varattava vammaisille henkilöille. Lisäksi julkisiin kulkuneuvoihin on varattu vammaispaikkakiintiöt, pysäkkien ja asemien on oltava esteettömiä. Joissakin osavaltioissa vammaisilla ihmisillä on oikeus myös maksuttomaan julkiseen liikenteeseen.
Mukautuuko työympäristö?
Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan sellaisten olosuhteiden luomista työpaikalle, jotka mahdollistavat vammaisen henkilön työnteon tai helpottavat sitä. Mukautuksissa on tärkeää huomioida erityyppiset vammat, mutta usein tullaan ajatelleeksi korkeintaan liikuntavammoihin liittyviä rakenteita tai välineitä kuten ramppeja, ovia, tukikahvoja ja muita vastaavia.
Mukautukset työympäristössä voivat sisältää:
- Pyörätuolirampit, esteettömät vessat, automaattiovet, hissit, tukikahvat
- Sähköpöydät, induktiosilmukat, värikontrastit, valojen säädöt
- Parkkipaikat lähellä ovia, avarat tilat
- Hiljaiset työtilat, tauko- ja lepohuoneet
- Työaikajoustot, etätyö, työtehtävien sopeutus työkykyyn
On hyvä muistaa sekin, että itse asiassa mukautukset hyödyttävät kaikkia, sekä vammaisia että vammattomia ihmisiä. Kukapa ei kaipaisi avaria tiloja, taukohuoneita, hiljaisuutta tai joustavia työskentelyoloja? Mukautuksia nimitetään ”kohtuullisiksi”, koska niiden järjestäminen vaatii lopulta enemmän viitseliäisyyttä kuin suuria rahamääriä.
”Kahteen vuoteen en pystynyt tekemään työtäni kunnolla, koska minulla ei ollut tarvitsemaani tuolia. Puhuin yrityksen johdolle, mutta minulle sanottiin, ettei erikoisvälineille ole budjettia. Tein töitä nuo kaksi vuotta kärsien kovista kivuista, ja säästin rahaa ostaakseni tuolin itse.”
Haastateltu henkilö, Sambia
Kansainvälisen työjärjestön ILO Global Business and Disability Network edistää yritysten inklusiivisuutta jakamalla tietoa ja hyviä esimerkkejä monimuotoisen työyhteisön hyödyistä. Mukautuminen erilaisiin työntekijöihin maksaa itsensä takaisin innovaatioina ja parempana tuottavuutena sekä tietenkin edesauttaa itse työntekijöiden hyvinvointia.
Osana verkostoa Brasiliassa toimii sosiaalisen inkluusion yritysverkosto Rede Empresarial de Inclusão Social, Indonesiassa Jejaring Bisnis & Disabilitas Indonesia, ja Sambiassa Zambia Business Disability Network. Verkostojen piirissä on suuria monikansallisia yrityksiä, jotka ainakin omien sanojensa mukaan sitoutuvat työyhteisöjen monimuotoisuuden edistämiseen. Paikalliset työnantajajärjestöt ovat tärkeässä roolissa. Työntekijöiden edustajien olisi syytä tarkoin seurata verkostojen ja niihin kuuluvien yritysten ja organisaatioiden toimintaa sekä tarjota ammattiyhdistysliikkeen asiantuntemusta niiden käyttöön.
Miten asennoituvat työnantajat, työkaverit ja ammattiliitot?
Kaikissa tutkituissa maissa havaittiin yleisesti vammaisten ihmisten häirintää ja pilkkaamista. Usein vammaisia henkilöitä kiusataan ja riistetään myös taloudellisesti. Varsinkin Indonesian tutkimuksessa ilmeni varsin loukkaavaa asennoitumista ihan kielenkäyttöä myöten, ja Brasilian kaupan alalla todettiin esiintyvän epäasiallista käytöstä asiakkailta. Asennoitumisessa vammaisten henkilöiden kyvykkyyteen on reilusti parantamisen varaa. Kielenkäyttöä pyritään toki siistimään, mutta se vaatii sääntöjen luomisen lisäksi asennekasvatusta ja tiedon jakamista.
Kaikissa tutkituissa maissa vammaisilla ihmisillä on vaikeuksia päästä itsenäistä elämää tukevaan lisäkoulutukseen. Ammatissa eteneminen on hankalaa, eikä ylennyksiä vammaisille ihmisille ole juuri koskaan tarjolla. Itseluottamusta rapauttavat ympäristön paineet yhdistettynä ammattitaidon kehittämisen esteisiin leimaavat ihmisiä kyvyttömiksi suoriutumaan tehtävistään. Kun monet, esimerkiksi Sambiassa lähes puolet vastaajista, ovat lisäksi sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolella, se pahentaa vammaisten henkilöiden köyhyyttä. Pääsy työterveyshuoltoon tai työsuojelutoimien piiriin toimii sekin epäreilusti.
Jos työyhteisössä ei tiedetä tai ymmärretä vammaisuudesta juuri mitään, ei vammaisten työkaverien tarpeisiin osata kiinnittää oikeanlaista huomiota. Vammaiset ihmiset jäävät työyhteisössä helposti syrjään muista fyysisten esteiden tai kommunikoinnin mahdottomuuden vuoksi. Varsinkin työporukan ainoa vammainen on usein vailla minkäänlaista tukea tai pääsyä osaksi yhteisöä.
”Olin tehdastyössä muovituotetehtaan pakkaamossa ja menetin tapaturmassa neljä oikean käden sormea. Sain potkut, mutta minut luvattiin työllistää uudelleen. Odotin kaksi vuotta, mutta työpaikkaa ei koskaan tullut. Samalla hain uutta työtä, turhaan. Taistelin yksin sosiaalisen median avulla, koska liitto tai kukaan muukaan ei välittänyt minusta, ja yritys väitti irtisanomisen johtuneen määräaikaisen työsuhteen päättymisestä. Mediakampanjani levisi laajalle ja sain valtakunnan lehdistönkin kiinnostumaan. Lopulta yritys maksoi vahingonkorvaukset valtionhallinnon puututtua asiaan. Sain valtion painotalosta lainmukaisen vakituisen paikan: koska työni on valtionyrityksen ydintehtävien joukossa, työsuhteeni ei saa olla määräaikainen.
Haastateltu henkilö, Indonesia
Onko laki kaikille sama ja noudatetaanko sitä?
Karkeasti yleistäen voidaan sanoa lainsäädännön olevan kaikissa tutkituissa maissa kohtuullisen hyvällä tolalla. Mutta hyvätkään lait eivät auta, jos ei ole halua, tietoa, taitoa tai resursseja noudattaa niitä.
Sambia
Sambia ratifioi CRPD:n vuonna 2010 ja siirsi sen sisällöt kansalliseen lainsäädäntöön nimeltä Persons with Disabilities Act kaksi vuotta myöhemmin. Maa on lisäksi sitoutunut Afrikan ihmisoikeusjulistuksiin, mukaan lukien Afrikan vammaisuusprotokollaan. Myös asiaan liittyvät ILOn yleissopimukset on Sambiassa vahvistettu:
- C100 Samapalkkaisuus
- C111 Syrjimättömyys
- C159 Vammaisten ihmisten ammatillinen kuntoutus ja työllistyminen.
Kansallisista laeista ja säännöksistä vuoden 2019 Työvoimalaki ja vuoden 2014 Sosiaaliturvapolitiikka on niin ikään luotu ohjaamaan tasa-arvoistavaa toimintaa. Niiden välissä vuonna 2016 laadittiin lisäksi Kansallinen vammaisuuspolitiikka, joka vuonna 2022 liitettiin osaksi maan kahdeksatta kehityssuunnitelmaa.
Poliittisesta tahdosta huolimatta haasteet ovat mittavat, ja tämän myöntää myös vammaisuusasioista vastaava valtiollinen elin Zambia Agency for Persons with Disabilities (ZAPD). Vammaisten ihmisten eristyneisyys työelämästä ja muusta sosiaalisesta toiminnasta jatkuu, ja työttömyys, alityöllisyys sekä vammattomia huonommat ehdot työelämässä ovat yhä todellisuutta. Vuosina 2020–2022 Ihmisarvoisen työn ohjelma Zambia Decent Work Country Programme Z-DWCP kiinnitti huomiota myös työsuojelun vakaviin puutteisiin, ja sen jälkeen kolmikantainen neuvoa-antava työneuvosto on saanut tehtäväkseen panna toimeen CRPD:n velvoitteet.
Indonesia
Indonesian tutkimus kertoo maan ratifioineen CRPD:n vuonna 2011 ja listaa kuusitoista eri tasoista lakia ja säännöstä, joiden tarkoitus on turvata vammaisten ihmisten oikeudet monesta eri näkökulmasta. Ne sisältävät yleisten julistusten lisäksi säännökset mm. opiskelun, oikeusjärjestelmän ja muiden julkisten palveluiden esteettömyydestä, työllisyyden edistämisestä ja vammaisten ihmisten suojelusta luonnonmullistusten sattuessa.
Vammaisuuslain (Persons with Disabilities Act, 2016) artikkelissa 11 määritellään vammaisten henkilöiden oikeudet syrjimättömään työhön pääsyyn, samapalkkaisuuteen, kohtuullisiin mukautuksiin, irtisanomissuojaan ja uralla etenemiseen. Siinä kerrotaan myös oikeudesta omaan yritystoimintaan, itsensä työllistämiseen tai vaikkapa osuuskunnan perustamiseen. Laissa on lisäksi kuvattu erillinen työhönpaluuohjelma, jonka nojalla työtapaturmassa vammautuneelle henkilölle tulee järjestää ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus sekä työkyvyn mukainen joustava työ ja oikeus sosiaaliturvaan. Artikkelissa 53 julkishallinto ja valtionyritykset velvoitetaan työllistämään vammaisia ihmisiä vähintään 2 % ja yksityinen sektori vähintään 1 % työvoimasta. Laiminlyönnistä voi seurata sakkoja tai jopa vankeusrangaistus. Toisaalta valtio tarjoaa kannustimia vammaisia henkilöitä työllistäville.
Brasilia
Brasiliassa vammaisuuteen liittyvät lait, periaatteet ja käytännöt seuraavat vahvasti yhteiskunnan yleisiä kehityskulkuja 1970–1980-lukujen taitteen demokratiataistelujen ja niiden tuloksena 1988 saavutetun demokraattisen oikeusvaltion perustuslain syntyhistorian mukana. Asteittain tilanne on parantunut mutta ottanut ajoittaista takapakkia uusliberalististen hallitusten kausilla. Vuoden 2023 lopulla hallitus pani toimeen ohjelman ”Uusi elämä ilman rajoja”, jonka tarkoitus on parantaa vammaisten ihmisten elämää.
Ohjelman 95 kohtaa on luonut ihmisoikeusministeriö, ja sitä toteuttaa 27 hallinnonalaa, sillä se kattaa ihmiselämän eri alueita laidasta laitaan. Terveydenhuollossa rakennetaan esteettömiä ja saavutettavia klinikoita kaikille sopivine välineineen. Asuntotuotannossa tuetaan esteettömiä koteja. Julkisen liikenteen kulkuvälineet muutetaan kaikille käyttökelpoisiksi. Koulutusalaa tuetaan kouluttamalla ja työllistämällä parisataa tuhatta erityisopetuksen ammattilaista, ja kommunikointia helpotetaan Kansallisen viittomakielen keskuksen ympärivuorokautisella toimintavalmiudella.
Työllistämistoimet kattavat 120 000 ihmistä, jotka pääsevät kiinni työelämään jo aiemmin laaditun vammaiskiintiöjärjestelmän avulla joko suoraan tai kuntoutuksen kautta. Kiintiölain mukaan 20 % julkisen sektorin työpaikoista on varattu vammaisille henkilöille. Yksityisellä sektorilla 100–200 työntekijän yrityksissä kiintiöpaikkoja on 2 %. Osuus kasvaa yrityksen koon myötä: yli tuhannen henkilön yrityksessä on oltava jo 5 % vammaisia ihmisiä töissä.
Mitä voidaan tehdä?
”Jos liittoa ei olisi, me olisimme orjia.”
Haastateltu henkilö, Brasilia
Kaikissa tutkituissa maissa on halukkuutta ammattiliittojen ja muiden toimijoiden yhteistyölle vammaisten ihmisten työelämäasemien parantamiseksi. Sambian keskusjärjestö Zambia Congress of Trade Unions (ZCTU) ja monet sen jäsenliitot ovat jo mukana SASKin tukemassa hanketyössä tekemässä laajalti tiedotusta ja asennekasvatusta sekä neuvottelu- ja vaikuttamistyötä. Indonesian liitot ovat niin ikään aktivoitumassa aiheen suhteen. Brasilian suurimmassa keskusjärjestössä CUTissa (Central Única dos Trabalhadores) toimii kansallisen tason vammaiskollektiivi, joka kokoaa eri toimialoja edustavia ammattiliittoja yhteisen työn äärelle.
Yhteistä kaikille on tarve vaikuttaa työnantajiin, viranomaisiin ja poliittisiin päätöksentekijöihin vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta. Avaimia kehitykseen ovat oman ymmärryksen kasvattaminen ja asenteiden muuttaminen.
SASK on toiminut näiden kolmen maan toimijoiden välisenä yhdistävänä tekijänä. Nyt tutkijat, liitot sekä muut toimijat, kuten vammaisjärjestöt, pääsevät tutustuttuaan vaihtelemaan ajatuksia, hyviä käytäntöjä ja strategioita keskenään. Vammaisuusasioiden parissa työskentelevät myös SASKin tärkeimmät yhteistyökumppanit eli toimialakohtaiset maailmanliitot, samoin kuin muutamat pienemmät kahdenväliset kumppanit. Globaalin etelän ääntä saadaan kuuluviin muun muassa SASKin vammaisten ihmisten oikeuksiin paneutuvana teemavuonna 2025.
