Vaikka maailman lasten paikka ei ole työpaikalla, vaan koulussa, määrittävät vanhempien työnteon olot myös lasten mahdollisuuksia saada koulutusta. SASKin työ lähtee siitä ajatuksesta, että kun vanhemmille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa, lasten ei tarvitse tehdä työtä, vaan he pääsevät kouluun ja näin irti köyhyyden kierteestä. Elämiseen riittävä palkka ei ole maan virallinen minimipalkka, vaan se lasketaan siten, että työntekijän perhe saa kylliksi ravitsevaa ruokaa, kohtuullisen asumisen, vaatteet, terveydenhoidon ja koulutuksen sekä voi säästää hieman esimerkiksi globaalin pandemian aiheuttaman työttömyyden varalta.
Lapsityö laskussa ennen koronaa
Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan lapsityö väheni vuosien 2000 ja 2016 välillä 94 miljoonalla lapsella. Nyt miljoonat lapset ovat jälleen vaarassa päätyä työhön koronapandemian vuoksi.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch tutki lapsityötä Ghanassa, Nepalissa ja Ugandassa. Tutkijat haastattelivat yhteensä 81 lasta, jotka kertoivat, että pandemia ja siihen liittyvät yhteiskunnan sulkutoimet ovat vaikuttaneet negatiivisesti perheen tuloihin. Moni lapsi on siksi joutunut tulemaan työmarkkinoille ensimmäistä kertaa auttaakseen perhettään. Jotkut sanoivat päättäneensä työskennellä, sillä perheellä ei ollut tarpeeksi ruokaa. Toiset jatkoivat työtä jopa sen jälkeen, kun perheen tilanne helpotti.
Myös koulujen sulkeminen on vaikuttanut lapsityövoiman lisääntymiseen maailmanlaajuisesti. Suurin osa lapsista ei pystynyt osallistumaan etäopetukseen tai opetusta on ollut saatavilla rajoitetusti. Moni lapsi on myös riippuvainen koulun tarjoamasta ilmaisesta ruuasta.
Vanhemman sairaus, vammautuminen tai kuolema on ollut myös isona syynä lapsityövoiman kasvuun. Sadat tuhannet lapset ovat menettäneet vanhempansa koronan vuoksi, ja heistä on tullut siksi perheen ensisijaisia palkansaajia.
Siirtotyöläiset heikommassa asemassa
Nenäpäivävaroilla tuetaan SASKin kotiapulaishankkeita. Moni kotiapulainen on yhteiskunnassa heikossa asemassa. Kotiapulaiset työskentelevät myös monesti toisella paikkakunnalla tai jopa toisessa maassa parempien tienestien toivossa.
Koska kotiapulaisten palkka on pieni ja työpäivät pitkiä, huolehtivat vanhemmat sisarukset nuoremmista, sillä päivähoitoa ei ole aina tarjolla tai se on niin kallista, ettei köyhillä perheillä ole varaa siihen. Niinpä vanhemmat sisarukset saattavat kantaa ensisijaisen vastuun perheen hoidosta ja se taas rajaa heidän mahdollisuuttaan käydä koulua.
Siirtotyöläiset ovat melkein kaikissa yhteiskunnissa valtaväestöä heikommassa asemassa. Heiltä saattaa puuttua kontakteja eivätkä he välttämättä osaa maan kieltä. Niinpä heidän on vaikeaa vaatia oikeuksiaan.
Työolot kuntoon
Vanhempien turvattomat työolot vaikuttavat lapsiin niin, että jos vanhempi sairastuu tai vammautuu, on lapsen usein kannettava huolta perheen toimeentulosta. Monessa maassa sosiaaliturva on heikkoa tai sitä ei ole ollenkaan. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että työolot ovat turvalliset ja palkka sellaista, että sillä voidaan elättää myös omaa perhettä.
Ammattiliitot pitävät huolta siitä, että töitä tehdään turvallisissa oloissa. Koronan aikana ammattiliitot ovat vaatineet työnantajia tarjoamaan suojavälineitä — maskeja, käsidesiä ja hansikkaita —niin, että työntekijät ovat voineet suojautua koronalta. Myös työehtosopimuksilla voidaan pitää huolta siitä, että perhe saa korvauksia, jos vanhempi vammautuu tai pahimmassa tapauksessa kuolee.
SASKin tukemat globaalin etelän ammattiliitot ovat saaneet neuvoteltua mittavia parannuksia: Esimerkiksi Mosambikin kotiapulaiset ovat voineet rekisteröityä sosiaaliturvan piiriin. He ovat saaneet yhden vapaapäivän viikossa ja tekevät siis kuuden päivän työviikkoa entisen seitsemän päivän sijaan. Liiton avulla on myös saatu neuvoteltua korotuksia minimipalkkoihin. Kolumbiassa vaarallisella vartiointialalla taas saatiin neuvoteltua G4S-yrityksen sisällä työehtosopimus, joka takaa perheelle korvauksia muun muassa kuolemantapauksissa.
Monen työntekijäryhmän kohdalla tärkeää on myös tieto omista oikeuksista. Esimerkiksi suuri osa kotiapulaisista on nuoria naisia tai tyttöjä, jotka työskentelevät pääosin epävirallisissa ja epävakaissa työsuhteissa. He tekevät raskasta työtä pienellä, epäsäännöllisesti maksettavalla palkalla ja vailla arvostusta, ylityökorvauksia, lomia tai kirjallisia sopimuksia. Tieto oikeuksista on vähäistä, ja monet pelkäävät menettävänsä työnsä, jos he valittavat oloistaan. Ammattiliitto kouluttaa ja tiedottaa heitä oikeuksistaan.
Nenäpäivää vietetään Yle TV1:llä ja Areenassa perjantaina 12.11. kello 19 alkaen.
