— Arki on lähinnä selviytymistä ja sitä kuuluisaa tulipalojen sammuttelua.
Veera Hakanperän, 36, joulukuinen viesti ei tule kriisialueelta vaan Tampereelta. Tuore äiti epäilee vahvasti, että hänellä olisi tällä haavaa mitään annettavaa juttuun, jossa SASKin lähettiläs pohtii omaa suhdettaan SASKin työhön.
Mutta hän suostuu, vaikka maailma on ihan jo koronasta riippumatta käpertynyt neljän seinän sisälle.
—Istun sohvalla, katson telkkaria ja imetän kaksi ja puoliviikkoista vauvaa. Puoliso on isyyslomalla hoitamassa puolitoistavuotiasta esikoista ja minun ruokahuoltoani, jotta pystyn imettämään.
”Olen osa sitä kaikkea”
Hakanperä osallistui keväällä 2018 Teollisuusliiton jäsenenä SASKin lähettiläskoulutukseen Tampereella. Elämään kuului silloin paljon töitä, ay-kuvioita ja yksiön sisustelua. Nyt pari vuotta myöhemmin hän on kuukausilahjoittajana SASKin kannatusjäsen, mutta lähettiläskoulutuksen herättämät ajatukset muhivat syvällä vaippojen, äidinmaidonvastikkeiden ja lastenvaatepyykin uumenissa. Siellä ne ovat hyvässä tallessa, kahden vaippaikäisen äiti tuumii.
— Lähtökohtaisesti se on sisäänrakennettu juttu. Jo ennen lähettiläskoulutusta tietoisuuteni monesta asiasta oli kasvanut, ja olin niin sanotusti tullut ay-uskoon. SASK oli siihen luonnollinen jatkumo.
Kun lähettiläskoulutuksen viimeisenä päivänä kysyin Hakanperältä, minkä hän tuntee itselleen tärkeimmäksi kytkökseksi SASKin työhön, vastaus tuli välittömästi.
— Tekstiiliteollisuus.
Silloin, kun Hakanperä ei ole ollut äitiyslomalla, hänen työpaikkansa on ollut tanssi- ja urheiluvaatteita valmistava tamperelainen yritys. Siellä hänen työnään on kankaan leikkaaminen ja kaavoittaminen.
— Saan siitä tekstiiliteollisuuden ajattelemisesta helposti maailmantuskan päälle, hän huokaa puhelimessa.
Haastattelu on sovittu optimaaliseen hetkeen, jolloin vauva nukkuu ja taapero on päiväkodissa.
— Tekstiiliala on ollut harrastukseni aina, ja kuitenkin siinä on niin paljon epäkohtia.
Hakanperän mieltä painavat puuvillaplantaasien kasvimyrkyt, tehtaissa ja pelloilla työskentelevien työolot ja vaateteollisuuden tuottama tekstiilijätevuori.
— Työn takia tiedostan, että olen osa sitä kaikkea.
Hävikin voi saksia minimiin
Hakanperän työllistänyt pieni kotimainen firma sinnittelee vaatebisneksessä.
— Alahan ei Suomessa ole mitenkään isoa. Maailmalta tulee niin paljon vaatetta. Mutta on myös tullut paljon pieniä yrittäjiä, ja ihmisten tietoisuus tähän kuluttamiseen on parantunut huomattavasti.
Hakanperä toivoo, että ekologinen ja eettinen ajattelu vaatehankinnoissa vain lisääntyisi.
Hänen oma työnantajansa ei riistä työntekijöitä, mutta jumppavaatteiden materiaali on suurelta osin öljypohjaista lycraa, joka on ympäristöä ajatellen ”ihan kamala tuote”. Kun kangasta menee roskiin, Hakanperä kärsii.
— Mutta voin tietysti yrittää leikata kangasta niin tehokkaasti että mahdollisimman vähän siitä menee hukkaan.
Myanmarilainen kollega mielessä
SASKin hanke, joka pyrkii vahvistamaan tekstiilialan ammattiliittoa, pyörii tällä hetkellä Myanmarissa, jossa – kuten muissakin halvan tuotannon maissa – korona on heikentänyt työntekijöiden elintasoa entisestään. Länsimaiset vaatebrändit peruvat tilauksiaan, ja tehtaiden työntekijöiden ansiot pienenevät.
Kun myanmarilaistehtaan työntekijä tulee raskaaksi, hän toivoo, ettei saa sen takia potkuja. Hollantilaisen SOMO-tutkimuskeskuksen selvitykseensä (2017) haastattelemien työntekijöiden mukaan raskaana olevien naisten irtisanominen on yleistä.
Äiti jättää vauvansa viimeistään muutaman kuukauden ikäisenä vaikkapa isoäidin hoteisiin ja etsiytyy takaisin töihin.
— En pysty mitenkään samaistumaan. Onhan mun elämä ihan hitosti helpompaa, Hakanperä sanoo.
Suomalaisäidin onni ovat paitsi oikeus äitiyslomaan, Kelan muut tuet ja vanhemman lapsen oikeus päivähoitoon.
— Ja äitiyspakkaus on ihana asia!
Hakanperä tosin yrittää olla tarkkana sekä vauvanvaatteiden että vaippojen suhteen. Hän on seurannut uutisointia äitiyspakkauksen tuotteiden vastuullisuudesta. Viimeksi pari vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun Hakanperä itse tilasi oman ensimmäisen pakkauksensa, Finnwatch selvitti, että pakkauksen yli kymmenen tuotteen kohdalla löytyi vakavia puutteita työelämän oikeuksien kunnioittamisessa. Vaikka tuotteet olivat pitkälti kotimaisia, se ei taannut niitä valmistavien yritysten vastuullisuutta ja varsinkaan avoimuutta. Finnwatchin raportin seurauksena äitiyspakkauksesta vastaava Kela ilmoitti lisäävänsä vastuullisuusvaatimuksiaan.
Myös Hakanperän uusin vauveli uinuu päiväunensa suomalaisille tutussa pahvisängyssä. Äiti potee välillä ahdistusta, kun ei ole varma, onko puutteita oikeasti korjattu.
— Mutta vauvanvaatteet todella pitää kierrättää. Olen tosi kiitollinen kaikille ystäville ja sukulaisille, joilta olemme niitä saaneet. Pieniä vaatekokoja käytetään ihan hetki, eivätkä ne ehdi kulua.
Vaikuttamisen aika on edessä päin
Esikoinen käyttää suomalaisia vaippoja, mutta murhetta on teettänyt äidinmaidonkorvike, johon perheessä turvaudutaan välillä. Hakanperä olisi halunnut käyttää kotimaista tuotetta. Vauvan herkkä vatsa on kuitenkin valinnut monikansallisen yrityksen valmistaman äidinmaidonvastikkeen.
— Mutta se vatsa kehittyy ja kestää pian paremmin. Mietin valintoja koko ajan, ja sitä, mihin niillä voin vaikuttaa.
Hakanperä seurailee SASKin uutisia oman humunsa keskeltä.
— Pidän sitä lippua ylhäällä, ja vahva tarkoitus on palata lähettiläshommiin myöhemmin.
Siihen liittyy myös opiskelu ja uudet urahaaveet, mutta teollisuutta Hakanperä ei ole hylkäämässä. Työskentely ay-liikkeen sisällä kiinnostaa, koska tuntuu, että sitä kautta pystyisi parhaiten vaikuttamaan.
— Kyllä sen ulkomaisen duunarin elämää ajattelen jatkossa. Mulla on vain niin äitiaivot nyt, hän nauraa.
Teksti: Sini Saaritsa
