— You rubbish!
Auto on pysähtynyt hiekkatielle, joka kulkee vanhan tallin ohi. Sen edustalla istuu Jaco juttelemassa suomalaisten vieraiden kanssa.
Ikkunasta huudellaan vielä solvauksia, kun auto karauttaa tiehensä. Jaco selittää, että siinä meni viereisen viinitilan omistaja, jolle hänen entinen työnantajansa on kertonut, että Jaco on varas, jota ei kannata ottaa yhdellekään tilalle töihin. Omistaja ei pidä siitä, että työntekijät puhuvat liitolle tai ulkomaalaisille.
Eteläafrikkalainen Jaco asui perheineen entisen työnantajansa mailla vielä viime maaliskuussa, kun SASK vieraili tutustumassa viinitilojen työntekijöiden todellisuuteen. Jaco oli saanut potkut vajaata vuotta aikaisemmin, ja samalla työnantaja oli päässyt kertaheitolla eroon luottamusmiehestä.
Ay-liike ja Alko ottavat viinitilat syyniin
SASK aloitti toissa vuonna viinin kestävään tuotantoketjuun ja työntekijöiden oikeuksien toteutumiseen tähtäävän hankkeen Etelä-Afrikassa. Palvelualojen ammattiliitto PAM rahoittaa hanketta ja kansainvälisenä kumppanina on International Labour Research and Information Group (ILRIG).
Etelä-Afrikan viinitilojen tuotteita päätyy runsaasti myös Alkon hyllyille, ja suomalaisten kuluttajien viinilaseihin. Alkon tuore yhteistyösopimus elintarvike-, maatalous-, hotelli- ja ravintola-alojen ammattiliittojen maailmanjärjestö IUF:n sekä PAMin kanssa on askel kohti tilannetta, jossa esimerkiksi luottamusmiehen perusteeton ja mielivaltainen irtisanominen ei enää jäisi vaille huomiota. Yhteistyösopimuksella Alko ottaa käyttöön niin sanotun valitusmekanismin, jolla viinien hankintaketjua seurataan. Mekanismin avulla viinitilan luottamusmies pystyy raportoimaan työntekijöiden oikeuksia polkevasta toiminnasta, ja jos tilanne ei ratkea liiton ja työnantajan kesken, tieto kulkee paikallisen liiton ja IUF:in kautta PAMiin ja sieltä Alkoon.
PAMin kansainvälisten asioiden asiantuntija Mari Taivainen pitää yhteistyösopimusta merkittävänä siksikin, että ay-liikkeellä on siinä keskeinen rooli läpi koko ketjun. Liitot myös tarttuvat toimiin paljastuneiden puutteiden korjaamiseksi.
— Meillä on isot odotukset sen suhteen, että valitusmekanismin avulla Alko pystyy huomattavasti paremmin valvomaan viiniensä eettisyyttä. Koko prosessi on mietitty tarkkaan siten, että tieto kulkee, Taivainen sanoo.
Kaksi pientä olutpulloa
Jaco on nyt kausityöntekijänä toisella viinitilalla, ja muistelee mitä tapahtui toukokuussa 2019.
Kaksi pientä olutpulloa olivat lämmenneitä, mutta sisältö maistui silti kelvolliselta. Jaco oli löytänyt ne viinitilan omistajan hienosta veneestä, joka hänen oli käsketty siivota. Roskia oli ajelehtinut pitkin kantta ja sisätiloja. Jaco oli sullonut niitä isoon säkkiin ja miettinyt, ettei noita paria täyttä pikkupulloa voi kukaan kaivata.
Vene oli putipuhdas, olut tuntui hyvältä sisuksissa, ja Jaco tunsi voimiensa elpyvän. Hän käveli kotiin, entiseen talliin, jonka hän ja vaimo olivat parhaansa mukaan siivonneet perheen kodiksi. He mahtuivat sinne kahden lapsensa kanssa hyvin, vaikka olot eivät olleet kummoiset. Pitkät työpäivät ympäröivällä viinitilalla tuottivat sen verran, että sillä elettiin, mutta tallissa käytetystä sähköstä maksettiin tilanomistajalle kovaa hintaa.
Jaco oli ylpeä siitä, että hänet oli valittu tilan työntekijöiden luottamusmieheksi. Hän tiesi kyllä, ettei tilanomistaja ollut asiasta ollenkaan innostunut, ja tätä risoi, että Jaco oli ollut paikallisen viinitilojen työntekijöitä järjestävän CSAAWU-ammattiliiton koulutuksessa ja osallistunut muihinkin tilaisuuksiin.
Helposti eroon luottamusmiehestä
Eteläafrikkalaisilla viinitiloilla muun muassa siirtotyöntekijöiden syrjintä ja huono kohtelu ovat arkipäivää, mutta myös luottamusmiehet joutuvat syrjityiksi. SASKin hankkeen tähtäimessä on luoda viinitilojen omistajien ja luottamusmiesten välille toimiva keskusteluyhteys, jonka avulla Alkon ja liittojen yhteistyösopimuskin pääsee alkuun. CSAAWU pyrkii rakentamaan yhteistyömallin, jonka puitteissa työnantajien ja työntekijöiden välille syntyy luottamus ja jatkuva keskusteluyhteys. Toistaiseksi vain harvalla tilalla ammattiliitolla ja luottamusmiehellä on kunnollista yhteyttä työnantajapuoleen, ja he joutuvat neuvottelemaan työnantajien palkkaaman juristin kanssa.
Jaco olisi jättänyt ne kaksi olutta helposti juomatta, jos olisi arvannut, että ne aiheuttaisivat niin paljon ongelmia. Seuraavana päivänä tilanomistaja olikin ilmaantunut vaatimaan oluitaan takaisin. Pelästynyt Jaco sanoi, että oli vain heittänyt kaiken roskikseen, niin kuin oli käsketty. Vihainen viinitilanomistaja lomautti hänet heti viikoksi ja käski ilmaantua kuulemistilaisuuteen. Siellä Jaco irtisanottiin, ja todettiin, että perhe voisi kerätä tavaransa ja häipyä.
Jaco pestautui pikimmiten kausityöntekijäksi toiselle tilalle. Kausityöntekijöillä ei ole oikeutta asuntoon, mutta entisen työnantajan määräämän häädön toimeenpano oli viivästynyt, ja vielä maaliskuussa perhe asui yhä tallissaan entisen työnantajan mailla.
Jaco on vakuuttunut, että koko olutpullojupakan tarkoitus oli vain päästä eroon luottamusmiehestä. Pullot oli jätetty sinne tahallaan roskien sekaan, kuin syötiksi kuumissaan ahkeroivalle työntekijälle. Vaikka hän ei enää ole kenenkään luottamusmies, hän tapaa kuitenkin entisiä työtovereitaan ja on varoittanut heitä lankeamasta samaan ansaan.
Asetelma menneen maailman peruja
”My people”, viinitilan omistaja puhuu aina työntekijöistään. Niin kutsuivat rikkaat työnantajat alaisiaan silloinkin, kun Jaco oli lapsi, ja Etelä-Afrikassa hallitsi vielä mustia sortava apartheid.
Viinitiloilla työskentelevien arkeen lähes 20 vuotta sitten lakkautettu rasistinen hallinto luo yhä varjojaan. Asetelma valkoisten tilanomistajien ja heidän maillaan asuvien ja työtä tekevien mustien välillä on menneen maailman peruja.
Saimme Jacoon yhteyden jutun julkaisun jälkeen 28.5. Hän asuu edelleen tilalla, mutta hänellä on vaikeuksia saada töitä, koska kuuluu liittoon.
Teksti: Sini Saaritsa
