Ruosteisella kettingillä kiinni kahlittu portti, ja sen takana punainen hiekkatie lähtee halkomaan suorana halki paahteisten viljelmien.
Pari kilometriä pitkää ja kuumaa tietä avolava-autossa, ja ollaan peltojen keskellä, pienten majojen täyttämällä alueella. Täällä asuvat yhden Etelä-Afrikan suurimman viinitilan työntekijät.
Käytännössä viiniviljelmillä eletään kuin reservaatissa. Alueelta ei poistuta vapaasti, eikä työntekijöillä ole omia autoja. Tilanomistaja järjestää kerran kuukaudessa kyydin ruokakauppaan.
Pieni huone, jonka ikkunan eteen on ripustettu kangas. Vuode, hyllykkö, astioita. Katon rajassa maalaus, jossa on himmeä kukkakimppu ikkunalla. Mustunut kattila seisoo vanhalla keittolevyllä, ja harmaissa seinissä näkyy sameita valumia.
— Hometta, Laura Ventä toteaa.
”En ole nähnyt mitään vastaavaa”
SASKin kansainvälisen toiminnan suunnittelija Ventä vieraili tammikuussa Etelä-Afrikassa Palvelualojen ammattiliiton PAMin kansainvälisen järjestötyön asiantuntijan Mari Taivaisen kanssa. PAM rahoittaa osaltaan SASKin uusinta hanketta, joka tähtää Etelä-Afrikan viinitilojen työolojen parantamiseen.
Kehittyvissä maissa lukemattomia kertoja matkustanut asiantuntija toteaa, että viinitaloilla nähty todellisuus ”meni ihon alle”.
— En ole urani aikana nähnyt mitään vastaavaa, Taivainen sanoo.
Viiniteollisuuden ihmisoikeusrikkomukset ovat vanha asia. Pari vuotta sitten Suomen televisiossakin nähty Viinin katkera maku -dokumentti läväytti todellisuuden kaiken kansan silmille.
PAM ja SASK ovat tehneet jo vuosia töitä käynnistääkseen hankkeen, jonka tavoitteena on saada Etelä-Afrikan viinitilojen työntekijöille oikeudet inhimillisiin työoloihin ja säälliseen toimeentuloon.
Kohti tätä päämäärää lähdetään vahvistamalla paikallisen maataloustyöntekijöiden ammattiliiton CSAAWUn edellytyksiä järjestää ja kouluttaa työntekijöitä sekä aloittaa neuvottelut työnantajien kanssa. Työterveys, turvallisuus ja asumisolot kohenevat samalla taktiikalla.
Hankekumppanina on Etelä-Afrikassa toimiva International Labour Research and Information Group ILRIG.
Alaikäisestä elättäjä
Ventän ja Taivaisen matkakuvissa näkyy mustien ihmisten kasvoja. Ahavoituneita poskia, kauhtuneita vaatteita, vakavia katseita. Mies, jonka silmät ovat kirkkaat mutta suu hymytön. Hän oli todennut vieraileville suomalaisen ay-liikkeen edustajille:
— Meitä pidetään köyhyydessä. Meillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia parantaa tilannettamme.
Homeisinakin viinitilojen majat ovat työntekijöiden koteja, joita ilman he ovat tyhjän päällä. Työnantajat käyttävät vuokrasuhdetta eri tavoin kiristyskeinona.
Vain mies voi tehdä vuokrasopimuksen. Jos perheen isä sairastuu tai menettää muuten työkykynsä, perhe muuttuu työnantajalle arvottomaksi ja joutuu lähtemään.
Taivainen tapasi miehen, joka kertoi pudonneensa töissä monen metrin korkeudelta, ja katkaisseensa jalkansa. Mies pääsi lääkäriin, kun perhe ja naapurit kantoivat hänet kahden kilometrin matkan portille, jonne saatiin hälytettyä kyyti.
— Työnantaja oli soimannut miestä tyhmyydestä ja uhannut koko perhettä häädöllä, Taivainen kertoo.
— Siksi hän oli poistanut itse kipsinsä ja yrittänyt työskennellä kipeästä jalasta huolimatta. Se ei tietenkään onnistunut, mutta siitä jäi parantumaton haitta.
Perhe sai toistaiseksi jäädä, koska miehen alaikäinen poika otti isänsä paikan pellolla.
Apartheidin jäänteet vaikuttavat yhä
Pelloilla työskenteleviä uhkaa sadonkorjuuaikaan lämpöhalvaus. Varjoa ei ole eikä taukopaikkoja, joissa syödä ja säilyttää ruokaa niin, ettei se pilaantuisi. Ventä ja Taivainen tapasivat myös työntekijöitä, jotka olivat saaneet tuholaismyrkyt päälleen matkalla pellolta kotiin.
— Työnantaja oli unohtanut kertoa, että pelloille sadetetaan myrkyt.
Lasten koulunkäyntiin liittyy monia epävarmuuksia, vaikka koulu on ilmainen, ja oppivelvollisuus koskee nykyään kaikkia. Kirjat ja koulupuvut ovat niin kalliita, että lapset jäävät usein vanhempien avuksi kotiin. Jos vanhemmat saavatkin kustannettua koulutarvikkeet, on pelkona pitkät koulumatkat liftaten. Näillä matkoilla tapahtuu lasten raiskauksia ja muita väkivaltaisuuksia.
Tilan sääntöihin kuuluu myös, että 18 vuotta täytettyään työntekijäperheiden lasten on lähdettävä pois.
Etelä-Afrikassa on säädetty minimipalkka, joka on kaikkein pienin juuri maatalousalalla, noin reilut 200 euroa kuukaudessa. Tätä palkkaa nauttivat myös Ventän ja Taivaisen tapaamat työntekijät.
Heidän vierailemaa tilaa johtaa tällä hetkellä valkoisen omistajaperheen 25-vuotias poika. Buurisuvun vesa on siis pomo kaikille plantaasin noin 40 mustalle työntekijälle.
— Vaikka apartheid kaatui jo ajat sitten, sen jäljet näkyvät selvästi vielä köyhien ja rikkaiden välillä, Ventä sanoo.
Alko haluaa reilumpia rypäleitä
— Yksikin tällainen tila on liikaa, sanoo Alkon vastuullisuuspäällikkö Marja Aho.
Hän kuunteli Ventän ja Taivaisen matkakokemuksia SASKin Solidaarisuuspäivillä Lahdessa helmikuun alussa.
Aho on vieraillut itsekin Etelä-Afrikan viinitiloilla, joissa viljeltyä viiniä Suomessakin juodaan.
— Kiitos sen kokemuksen, ymmärrän ainakin, miten tärkeää on paljastaa epäkohdat.
Alko tuo maahan juomia yli 70 maasta, joista kolmannes kuuluu ns. korkean riskin maihin, kuten Etelä-Afrikka.
Ahon mukaan Alkossa tuotantoketjujen ihmisoikeusriskejä alettiin kartoittaa 10 vuotta sitten. Alkon tähän mennessä merkittävin tuotantoketjujen vastuullisuuteen tähtäävä päätös oli Alkon sitoutuminen Amforin BSCI -järjestelmään vuonna 2011. Amfori BSCI on Suomessa toimivien yritysten vastuullisuutta valvovan Finnwatchin mukaan hyvä, mutta edes se ei takaa vastuullisuutta koko tuotantoketjussa.
Yksi Amfori BSCI:n eduista on, että sen puitteissa tarjotaan koulutusta viinintuottajille, eli lisätään ymmärrystä siitä, mitä heiltä työnantajina kohtuuden nimissä odotetaan.
Viime vuonna Alko myi 50 miljoonaa litraa viiniä. Siitä neljä miljoonaa litraa tuli edullisena viinintuottajamaana tunnetusta Etelä-Afrikasta.
Marja Ahon mukaan edullisten viinien kysyntä on laskenut Suomessa, ja ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän laatu.
— Kaupan alan toimijana meille on tärkeää, että kuluttajalla on mahdollisuus tietää ostamansa tuotteen taustoista. Alkon vuoden 2020 merkittävin hanke liittyy juomien hankintaketjun läpinäkyvyyden parantamiseen. Sen myötä tulevaisuudessa pystymme tarjoamaan entistä enemmän tietoa viinin taustoista pellolta pulloon ja Alkon hyllyyn.
Läpinäkyvyys paranee, kun Alko tuo hankintaketjuista keräämäänsä tietoa esimerkiksi verkkosivuilleen tuotetietoihin. Ahon mukaan ideana on, että Alko haastaa tuottajat ja tavarantoimittajat tähän mukaan, jotta kaikkien tuotteiden taustoista kerrotaan yhtä avoimesti.
— Uskon, että tämä tulee luontaisesti johtamaan siihen, että ketjun eri osapuolet näkevät avoimuuden kuluttajien suuntaan hyvänä asiana.
Eettisesti sertifioitujen tuotteiden suosimisen lisäksi Aho kannustaa kuluttajia vaikuttamaan tilanteeseen ostamalla Alkosta laadukkaampia tuotteita.
Mutta missä määrin kalliin viinin ostaminen on tae sille, että lasissa temperoituu eettinen viini?
— Ei missään määrin, mutta se mahdollistaa edes teoreettisesti tuotteen jalostusarvon jäämisen alkuperämaahan ja työntekijöiden hyväksi, Marja Aho sanoo.
— Halvan ”bulkin” kysynnän lasku ja laadukkaamman viinin ostaminen ohjaa tuotantoa terveempään suuntaan.
Alko ei hae tällä hetkellä valikoimiinsa viinejä Etelä-Afrikasta vähittäismyyntihinnaltaan alle 9,49 euroa (0,75 litraa/pullo).
Teksti: Sini Saaritsa
Kuvat: Laura Ventä
Juttua muokattu 5.3. kello 12.20: Muutettu tieto yhdeksän metrin korkeudesta muotoon monen metrin korkeudesta. Päivitetty Mari Taivaisen titteli.
